Millaisia haittoja seksuaalirikos voi aiheuttaa lapselle ja nuorelle? Lääkäreille on ensi kertaa tulossa yhdenmukainen ohjeistus alaikäisiin kohdistuvien seksuaalirikosten haittojen arviointia varten. Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten oikeuspsykiatrian yksikön psykiatri Maria Peltola on puheenjohtajana tässä kansalliset suositukset laativassa työryhmässä. Hän arvioi suositusten valmistuvan kevään aikana.
Peltolan mukaan tulossa on aivan konkreettinen työkalu avuksi lääkäreille, kun he vastaanotoillaan tapaavat seksuaalirikoksen uhriksi joutuneita lapsia ja nuoria. ”Koska lääkäreille haitan arviointi voi olla vierasta, suositukseen tulevat ihan selkeät ohjeet siitä, mitä heidän tulisi ottaa huomioon, kun he tapaavat seksuaalirikoksen uhriksi joutuneita lapsia ja nuoria. Että tee näin, ota tämä huomioon.”
Haitan arviointia tarvitaan, kun oikeusistuin tekee rikosoikeudellista arviota teon moitittavuudesta ja mittaa rangaistusta suhteessa uhrille aiheutettuun vahinkoon. Sitä tarvitaan myös vahingonkorvauksen arviointiin. Haitan arvioinnin avulla myös uhrin oikeusturva toteutuu paremmin. ”Terveydenhuollossa pitää tunnistaa lapset, joiden sairastamisen riski on väkivallan seurauksena kohonnut ja järjestää heille asianmukainen hoito ja seuranta. Haitan arvioinnin saatavuudessa on ollut epätasaisuutta, koska siihen ei ole ollut ohjeistusta.”
Maria Peltola katsoo, että myös vahingonkorvauksilla voi olla iso symbolinen ja taloudellinen merkitys seksuaaliväkivallan uhreille. ”Tästäkin syystä haitan arvioinnin pitäisi olla tasalaatuista ja tasa-arvoista.”
Poliisi, syyttäjä ja tuomioistuin voivat pyytää virka-apua erikoissairaanhoidon oikeuspsykiatrian yksiköiltä lapsiin ja nuoriin kohdistuvien seksuaaliväkivaltarikosepäilyjen ja vakavien pahoinpitelyepäilyjen selvittelyssä. Oikeuspsykiatrian yksikön asiantuntijat arvioivat esimerkiksi lapsen kertoman luotettavuutta ja hänelle aiheutunutta haittaa. Alaikäiset väkivallan uhrit eivät joudu todistamaan oikeudessa, vaan poliisit haastattelevat heidät videolle. Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin lasten oikeuspsykiatrian yksikkö on avustanut poliisia esimerkiksi Valkeakosken laajan seksuaalirikossarjan selvittämisessä. Siinä uhreja on löytynyt 156. Maria Peltola korostaa kertovansa aiheesta yleisellä tasolla. Hän ei kommentoi Valkeakosken tapausta.
Väkivalta voi aiheuttaa erilaisia oireita
Maria Peltola tähdentää, että haitan arvioinnissa arvioidaan väkivallan uhriksi joutuneen lapsen ja nuoren kokemaa haittaa ja siihen tarvittavaa hoitoa ja mahdollisesti hoidon kestoa, mutta siinä ei tehdä ennustetta lapsen tulevaisuudesta. ”Väkivallasta toipuminen voi olla hidasta ja vaativaa, mutta siitä voi toipua ja siinä voidaan auttaa. Toivon, ettei uhriksi joutuminen alkaisi määritellä uhrin identiteettiä ja tulevaisuutta. On tärkeää, ettei lapsi ala ajatella, että hän on syyllinen ja arvoton.”
Tutkimusten mukaan seksuaaliväkivallalla on merkittävä yhteys masennukseen, ahdistuneisuuteen, syömishäiriöihin, traumaperäiseen stressihäiriöön, univaikeuksiin ja itsemurhayrityksiin. Seksuaaliväkivaltaa kokenut lapsi tai nuori voi olla myös alttiimpi uusille traumaattiselle tapahtumille.
Tausta
Alaikäisiin kohdistuvat seksuaalirikokset Suomessa
Rikosten määrä: Poliisin tietoon tulleen seksuaalirikollisuuden uhrimäärä kasvoi 2009–2018. Vuonna 2009 tilastoituja uhreja oli 1 015, kun vuonna 2018 heitä oli 2 120. Uhrien määrä kasvoi kaikissa ikäryhmissä lukuun ottamatta alle 5-vuotiaita.
Rikoksentekijä: Tyypillisesti mies, tavallisimmin 17–30-vuotias.
Uhri: Seksuaalirikokset kohdistuvat tyttöihin selvästi poikia enemmän. Alaikäisistä uhreista 13 prosenttia oli poikia vuonna 2018.
Kehityssuunta: Iso osa lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta rikollisuudesta jää piiloon. Silti kyselytutkimusten mukaan nuorten kokema ja tekemä väkivalta on vähentynyt.
Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö
Traumaperäiseen stressihäiriöön kuuluvat muun muassa ahdistus ja ylivireysoireet, kuten levottomuus, painajaiset, käytösongelmat ja aggressiivisuus. Uhri voi kokea takaumia eli hyvinkin todentuntuisia, kauhun ja pelon sävyttämiä muistumia tapahtuneesta. ”Tyypillistä on myös välttämiskäyttäytyminen: asian herättämä ahdistus on niin massiivista, että uhri yrittää välttää siitä puhumista ja siitä muistuttavia paikkoja ja tilanteita.”
Maria Peltola huomauttaa, että seksuaaliväkivallan uhriksi joutuminen vaurioittaa aina lapsen terveyttä ja kehitystä. Suurimmalla osalla lapsista esiintyy oireita sen jälkeen. ”Joskus lapsi tai nuori oireilee heti niin voimakkaasti, että hän tarvitsee jo ensi vaiheessa psykiatrista apua.”
Peltola kuitenkin toteaa, että yleensä välittömästi traumakokemuksen jälkeen ei vielä ole oikea aika terapialle, vaan silloin vakautetaan uhrin vointia.
Osa seksuaaliväkivaltaa kokeneista lapsista voi olla oireettomia, mutta saattavat alkaa oireilla myöhemmin, joskus vasta aikuisuudessa.
Kyky selviytyä vaihtelee
Peltolan mukaan alkuvaiheen psykososiaalinen ensiapu edistää uhrin ja hänen perheensä toipumista. ”Vanhempien saamalla omalla tuella voi olla oleellinen vaikutus, jotta he kykenevät tukemaan lasta kriisin keskellä. Vanhemmat voivat tuntea syyllisyyttä siitä, etteivät ole kyenneet estämään väkivaltaa.”
Peltolan mukaan lasten ja nuorten kyky selviytyä vaikeuksista vaihtelee. Siihen vaikuttavat muun muassa heidän omat voimavaransa, kuten sosiaaliset taidot ja kyky säädellä tunteitaan, sekä aiemmat elämänkokemukset ja geneettiset tekijät. Peltola sanoo, että nuorella seksuaaliväkivallan uhrilla on pientä lasta enemmän keinoja käsitellä tapahtunutta, mutta nuoruuteen kuuluvat kehitysmuutokset vaikeuttavat trauman käsittelyä ja nuorella on syvempi ymmärrys kokemastaan.
Lastenpsykiatri Maria Peltola sanoo, että seksuaaliväkivaltaa kohdanneen lapsen ja nuoren hoito suunnitellaan hänen oireilunsa mukaan. ”Traumaperäisiin oireisiin on olemassa tehokkaita hoitoja. Trauma pitää usein käsitellä, jotta sen voi jättää taakse.”
Verkkoväkivalta vahingoittaa kuten muukin väkivalta
Nykyään lapset ja nuoret joutuvat seksuaaliväkivallan uhreiksi usein sosiaalisessa mediassa. Peltolan mukaan uhrit kuvaavat verkkovälitteisessä seksuaaliväkivallassa samantyyppisiä oireita kuin kasvokkainkin tapahtuvassa. ”Ei rikoksen tapahtumapaikka ole tässä oleellinen. Verkkovälitteisen seksuaalirikoksen aiheuttamat oireet lievästä vakavaan ovat samanlaisia kuin muussakin seksuaalirikollisuudessa.”
Peltolan mukaan verkkovälitteisissä rikoksissa on erityispiirteenä uhrin pelko ja häpeä siitä, että̈ häneen liittyvää materiaalia jaetaan eteenpäin. ”Jo pelkkä tietoisuus materiaalin olomassaolosta ja sen mahdollisesta leviämisestä voi traumatisoida. Se ahdistaa ja voi aiheuttaa suurta syyllisyyttä ja häpeää. Hallinnantunteen puute on omiaan haittaamaan selviytymistä.”
Mitä?
Lapsia ja nuoria houkutellaan somessa
Lapsia ja nuoria houkutellaan seksuaalirikollisuuden uhreiksi etenkin sosiaalisen median alustoilla ja pelialustoilla.
Yleisimmin lapset ja nuoret suojautuvat estämällä eli blokkaamalla tekijän sekä kertomalla tapahtuneesta kaverilleen.
Häpeä on keskeisin syy siihen, että lapset ja nuoret vain harvoin kertovat seksuaalisesta häirinnästä aikuiselle. Lapset ja nuoret usein myös pelkäävät, että kertomisesta voi seurata rajoituksia heidän kännykän käyttöönsä.
On arvioitu, että jopa 43–67 prosenttia lapsista täyttää seksuaaliväkivallan jälkeen masennuksen diagnoosikriteerit.
Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö
Materiaali myös mahdollistaa uhriksi joutumisen uudelleen. Peltola sanoo, että jos materiaali nousee esiin myöhemmin, se voi herättää uhrissa tunteen siitä, että väkivalta jatkuu ja pysyy, ja aktivoida aiemman traumakokemuksen.
Vanhempien on harvoin mahdollista aukottomasti valvoa jälkikasvunsa netin käyttöä. Peltola sanookin, että sen sijaan lapset on opetettava itse suojelemaan itseään eli heille on opetettava turvataitoja. ”Kuten puhutaan tunnetaitokasvatuksesta, pitää puhua turvataitojenkin opettamisesta. Kyse on keinoista, joilla lapsi suojaa omia rajojaan. Niitä pitää opettaa varhain, jo ennen kuin lapsi on kohdannut vaaraa netissä.”
