Koskin Sanomat keräsi syitä, miksi me rakastamme Koti-Koskia. Eipä ollut suuren suuri ihme, että Riippusiltojen lenkkiä pidettiin jopa yhtenä maailman kauneimmista maisemista. Kauneus on katsojan silmissä, mutta kun silloilla seisoo, niin on myönnettävä, ettei se maisema ole yksin kunnallispoliitikkojen aikaansaannosta.
Sen lisäksi mitä näemme, on olemassa näkymättömiä maisemia – tai sitten niitä ei ole. Vuosia sitten lähdimme talven selkää taittamaan Espanjaan. Tuttavat tarjosivat lomaosaketta Torreviejassa ja kaikki oli OK! Muutama päivä, suomalaiset lukivat vanhoja lehtiä ja joivat viinaa. Toiset nauttivat elostaan, kaikki eivät.
Ihmettelimme, mikseivät meri ja aurinko antaneet hurmosta. Kesti aikansa ennen kuin kehtasimme myöntää, että meillä oli ikävä koskilaisia. Kyllä Koiton kulmien tuulet ja tuiskut kestää, kun koskilainen saa tavata toisia koskilaisia. Ei siinä hymy herkässä ole, mutta ne ovat luotettavia. Se on sitä näkymätöntä maisemaa.
Kotonakin tapahtui. Eilen ehtoolla talomme nettiyhteys meni pimeäksi viiden minuutin ajaksi. Huomasin, että meillä istui tuttavaperhe kylässä, olivat istuneet jo pari tuntia. Sovin sekaan sohvalle ja juttelin heidän ja oman rouvan kanssa. Vaikuttivat kaikki oikein mukavilta ihmisiltä. Siinä sitä viisi minuuttia vierähti sukkelasti.
Jos kerran suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa, niin kyllä koskilaiset ovat Suomen onnellisimmat koskilaiset. Täällä jopa vanhat äreät äijät ovat säyseitä. Seppo kehuu tuntevansa itsensä ihan ikäisekseen, joka paikkaa koskee ja kolottaa. Maurilla taas on olo kuin pikkulapsella, ei hampaita, ei hiuksia ja nyt vielä pissat housuissa.
Minä olen oppinut, että nykynuorten pahin vika on siinä, että minä en kuulu niihin, joten yritän pysytellä lapsellisena. Nykynuori Juhani taas kehui pappaansa, koska tämä on pysynyt omana itsenään, eikä yritä olla mikään normaali ihminen.
Ajokorttien poiskeruu iäkkäiltä ukoilta näyttää ottavan koville. Olen nähnyt oriita ruunattavan, en miehiä, mutta näyttää, että koville ottaa molemmille. Vaikkei ukko enää korttia tarvitse, niin silti, jos ei ole korttia, ei ole mies, eikä mikään.
Ainoa syy miksi minulta ei ole koskaan otettu ajokorttia pois, on se, ettei sitä ole koskaan minulle annettu. Silti istuskelen mielelläni autossa. Olemme kehittäneet porukalla ajankulua kiertoajeluille. Se, joka ensimmäisenä arvaa minne kulloinkin olemme menossa, voittaa kahvit. Kuski on pärjännyt parhaiten.
Kirjoittaja alias Pötkö yrittää vältellä turhaa totisuutta hämmentämällä satuja sattumusten soppaan
