Puiset istumapaikat hajoavat ihan juuri. Kävelyalueiden reunat ovat täynnä autoja – osa merkityillä parkkipaikoilla, osa jollain ihan muulla. Joka suunnalla on tyhjiä ikkunoita, osa niistä jopa rikki. Isot alueet kiveyksestä on korvattu möykkyisellä asvaltilla, ja kiveyskin on paikoin enemmän kuoppaa kuin tasaista pintaa. Jos kaupungin ytimen pitäisi olla käyntikortti kaikille kyläilijöille, Valkeakosken Kauppatori epäonnistuu siinä surkeasti.
Toki nyt on kaikkein ankarin hetki arvostella: talven jäljiltä on paljasta, suihkulähde on vielä peitettynä levyillä ja kulkurin kuusen kanto on edelleen paikoillaan. Vihreydestä ei ole vielä tietoakaan. Aurinkoisena päivänä keskusta kerää kuitenkin jo kymmeniä ihmisiä nauttimaan hetkestä. Tämä onkin Valkeakosken keskustan onnistunut puoli, ja siitä on syytä pitää myös tulevaisuudessa kiinni: ihmiset kerääntyvät yhteen ja kohtaavat toisensa.
Ydinkeskustan saneerausta odotettiin tälle vuodelle, ja nyt näyttää, että se saadaan aikaisintaan vuoden 2024 talonäyttelyn ja Isonsillan miljoonaremontin jälkeen. Tärkeysjärjestys on kyllä ymmärrettävä, mutta silti surettaa: Eikö jotain voisi tehdä edes vähän pienemmällä rahalla? Jos talonäyttely on menestys, se tuo Valkeakoskelle paljon kiinnostunutta väkeä. Millaisen käyntikortin he täältä saavat?
Ja kyllä valkeakoskelainen asukaskin ansaitsee viihtyisän keskustan kotikaupunkiinsa.
Kirjoittaja on Valkeakosken Sanomien päätoimittaja
