Mokasin. Tein virheen. Olin väärässä. Miksi näiden asioiden myöntäminen sekä itselle että muille tuntuu olevan välillä niin mielettömän vaikeaa?
Ilmiö on saanut minut tuohtumaan viime vuosina erityisesti työelämässä. Kun joku tekee virheen tai on väärässä jostakin asiasta, vastassa on myöntämiseen sijaan kasa selityksiä. Ja nimenomaan pelkkiä niitä. Oman mokan myöntämistä saa etsiä henkilön vastauksesta suurennuslasilla, eikä sitä siltikään löydy.
Virheen kieltäminen tai kiertäminen on huomattavasti suositumpi vaihtoehto. Kyseessä on puolustusmekanismi, joka suojelee minäkuvaa.
”Jos olen väärässä ja myönnän sen, se voi tuntua häpeälliseltä – ja häpeän tunnetta on vaikea käsitellä”, sanoo psykologi ja kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti Salla Saiho (hs.fi 10.8.2014).
Olen itsekin ollut nuorempana turhan kritiikitön omaa toimintaani kohtaan. Sen vuoksi olen viime vuosina ihan tietoisesti harjoitellut virheiden myöntämistä. Kun virhe on omani, otan siitä vastuun. On tärkeää myöntää mokansa sekä itselleen että muille – ja pahoitella sitä.
””Elämällä omassa täydellisyyden illuusiossaan ei ainakaan opi yhtään mitään.”
Vaikka koen kehittyneeni virheiden myöntämisessä, edelleen tulee vastaan myös niitä tilanteita, joissa oman erehtyväisyyden tunnustaminen ei tunnu helpolta. Vaikeaa se on esimerkiksi silloin, kun on tehnyt paljon töitä oikeaksi kokemansa asian eteen – ja onkin lopulta väärässä.
Omien virheiden myöntäminen on rohkeutta ja vastuunkantoa. Se, joka ei näe itsessään vikoja, ei voi kehittyä. Kun taas uskaltaa tunnustaa, että nyt mentiin rehellisesti metsään, on tarjolla äärettömän arvokas kasvun paikka. Psykologi Saiho sanoo, että ihmisen itsekunnioitus ja -arvostus kehittyvät nimenomaan omien virheiden myöntämisen kautta (hs.fi 10.8.2014).
Ei ole siis turha sanonta, että virheistä oppii. Tai ainakin ne tarjoavat siihen mahdollisuuden tarjottimelle aseteltuna. Fakta on, että elämällä omassa täydellisyyden illuusiossaan ei ainakaan opi yhtään mitään.
Erehtyminen on inhimillistä ja virheitä sattuu meille kaikille. Ihminen, joka ei tee virheitä, ei tee muitakaan suurtekoja. Esimerkiksi uuden asian tai taidon oppimisessa on melkoisen vaikeaa onnistua ensimmäisellä kerralla täydellisesti, ilman yhtäkään virhettä.
Epäonnistuminen on harvoin kivaa, mutta tarpeellista se on. Annetaan siis itsellemme lupa tehdä virheitä. Ei se ole niin vakavaa.
Kun muistamme erehtymisten yhteydessä katsoa peiliin ja myöntää mokamme, olemme taas hitusen parempia versioita itsestämme.
Mennään sitä kohti.
Kirjoittaja on copywriter ja toimittaja.