Valkeakosken kaupunginteatterin viimeviikkoinen ensi-ilta Kolme iloista rosvoa muistutti taas, millainen onni ja rikkaus on se, että Valkeakoskella on oma teatteri. Istuin näytelmän ensi-iltayleisössä seurassani kuusivuotias, joka oli elämänsä ensimmäistä kertaa katsomassa elävien ihmisten esittämää teatteriesitystä. Sain nähdä, miten teatterin taika kietoi hänet pauloihinsa. Näytelmä nauratti, jännitti ja ihmetytti. Tätä samaa on tarjolla kaikille koskilaisille: laadukasta taidetta, ihan lähellä.
Meidän perheelle tämä teatteri tarjosi ensimmäisiä teatterielämyksiä jo toisessa polvessa, sillä itse muistan omasta lapsuudestani ihmetyksen ja ihailun, kun näin samalla lavalla hienon The Sound of Music -tulkinnan – ja vuosikymmenien mittaan monen monta muutakin onnistumista.
Lähiteatterin lisäarvo on se, että lavalla saa seurata yleensä aina vähintään yhtä, ja yleensä useampaakin, tuttua ihmistä. Ihan kuin olisi vähän itsekin mukana taidetta luomassa, kun näkee tutut kasvot lavasteiden keskellä. Valkeakosken kaupunginteatterin tuorein ensi-ilta osoittaa kuitenkin, ettei tähän taloon tulla katsomaan vain naapureita ja muita tuttuja. Tarjolla on jälleen kerran tasokasta ja viihdyttävää kulttuuria.
Kirjoittaja on Valkeakosken Sanomien päätoimittaja.