Miten tässä näin kävi? Palvelijoista tuli herroja, jotka alistavat työnantajaansa. Julkisen sektorin palvelut ovat yllättäen byrokratian malliesimerkiksi.
Otetaan esimerkeiksi vaikkapa kuntatyöntekijät, seurakunnat, Kela, poliisi ja muut raskautetut.
Hyvä esimerkki on Akaan kunnan ”palvelupuoli”. Kukaan ei vastaa mistään, ketään ei välttämättä tavoita, viranhaltijat eivät vastaa puhelimeen, kysymyksiin saa useimmiten vastakysymyksiä ja kunnan kotisivut ovat kuin kidutusta kiirastulessa.
Huvittavin esimerkki, jos sitä voi edes huvittavaksi sanoa, on Akaan kaupungin yhden osa-alueen toimisto. Siellä joutuu ottamaan kengät jaloistaan, jotta pääsee sisätilaan. Sisätilassa on virkamiesvahti, joka ärjäisee kuuluvasti, jos asiakas ei ymmärrä hypätä pois kengistään.
Ihmettelin eräälle työntekijälle virastojen suljettujen ovien käytäntöä. Kuulemma se on nykyaikaa. Kun ennen pääsi tapaamaan viranhaltijaa suoraan, niin se oli kuulemma liian hyvää palvelua.
Puhelimella on melko toivotonta tavoittaa ketään kaupungin työntekijää. Kaikkien suorat puhelinnumerot eivät edes ole kaupungin nettisivuilla. Syykin siihen selvisi. Viranhaltijat eivät halua kuntalaisten ottavan yhteyttä puhelimella, sillä puhuminen asiakkaan kanssa kuluttaa liiaksi heidän työaikaansa. Asiakkaan toivotaan ottavan yhteyttä vain sähköpostilla.
Pirkanmaan hyvinvointialue on yksi mittava byrokratiakeskus. Tavalliset palvelut kuntalaiselle laahaavat jossain kaukana, mutta johtajien virkoja täytettiin ennätysvauhtia.
Nykyiset hyvinvointikeskukset eivät eroa vanhoista terveyskeskuksista juuri mitenkään. Vain nimissä on eroa ja niissäkin annetaan odottaa liikaa.
Ei ihme, että terveydenhoitoalalla moni työntekijä on sanonut itsensä irti ja vaihtanut alaa.
Lääkärien vastaanotolle pääseminen on nykyisin lottovoitto. Kun on selvinnyt esikuulusteluista, on mahdollista saada lääkärin apua. Hoitajarintama määrittelee, tarvitseeko tulija apua vai kannattaako lääkäriä häiritä.
Luulisi, että lähtökohtana on potilaskeskeisyys eikä lääkärikeskeisyys. Apua hakeva määritellään vastaanottotilanteessa, tarvitseeko hän apua vai pärjääkö pelkällä Buranalla.
Veronmaksajalla luulisi oleva oikeuksia vaatia julkiselta sektorilta palvelua, sillä onhan hän kuntatyöntekijöiden työnantaja eikä päinvastoin.