Siitä ei ole kauan, kun Suomen vesistöt olivat aivan pilalla. Kaupunkien jätevedet tekivät uimarannoista käyttökelvottomia, ja sellutehtaat saastuttivat alapuoliset vedet kemikaaleilla. Kalat olivat laajoilla alueilla syömäkelvottomia, ja kalakuolemat olivat yleisiä.
Valkeakoskelainen Aulis Saarinen, 79, oli pikkupoika, kun perhe hankki kesäpaikan Vanajaveden Rauttunselän niemestä 1950-luvun alussa. Hän muistaa hyvin vesien pilaantumisen ja ajoittaiset, jopa täydelliset kalakuolemat.
Valkeakoskella kalat kelluivat kuolleina eikä vesi edes aaltoillut kunnolla, koska se oli kuin kiisseliä – Suomen järviä pilattiin vain hetki sitten tavalla, joka nykypäivänä tuntuu käsittämättömältä
Suomen vesistöjä alettiin liata vauhdilla 1950-luvulta alkaen. Rantavedet olivat uimakelvottomia ja haisivat, kalat laajoilla alueilla syömäkelvottomia. Sitten tuli täyskäännös.