Valkeakoskella laulujoutsenen kanta on vahvistunut selvästi – Nyt kasvu vaikuttaa kuitenkin pysähtyneen

Laulujoutsen on muuttajalinnuista myöhäisin. Vasta Vanajaveden vetäytyminen jääriitteeseen synnyttää vetäytymispaineen.

Laulujoutsenen (kuvassa) erottaminen kyhmyjoutsenesta on helpointa pään tuntomerkkien avulla. Laulujoutsenen nokka on kiilamainen ja pääosin keltainen. Kyhmyjoutsenella nokka on oranssinpunainen.

6.12.2022 10:00

Leutoina alkutalvina sorsalintujen aateliset eli kansallislintumme laulujoutsenet viivyttelevät Valkeakosken seudun peltoaukeilla pitkään. Sänkipeltojen tarjotessa puinneista jääneitä jyviä appeeksi, joutsenmuutto viivästyy.

Vasta Vanajaveden vetäytyminen jääriitteeseen synnyttää muuttopaineen vetäytymiselle lounaiseen ilmansuuntaan. Kirpeässä pakkassäässä laulujoutsenet lentävät ensin kohti Hankoa. Jääpeitteen uhatessa edelleen matka jatkuu Ruotsin Skåneen tai Tanskan salmien vapaana velloville vesille.

Laulavatko joutsenet?

Syyspelloilla ruokaillessaan, saadessaan laiduntaa rauhassa, joutsenet ovat melko hiljaisia, mutta toisin on laita järvillä.

Erityisesti lentoonlähdössä niiden isot siivet hakkaavat vettä ja kahistavat ilmaa, kun joutsenet juoksevat suurilla räpylöillään pitkin vettä. Pintaliidossa ne toitottavat soinnikkaita törähdyksiään. Kymmenpäisen laulujoutsenparven kohotessa lentoon kumeat erikorkuiset toitotukset tihenevät urkupillien kaltaiseksi kuorolauluksi.

Lieneekö tästä musisoinnista laulujoutsenet saaneet nimensä, sillä myös lajin vanha latinankielinen nimi Cygnus musicus, musiikillinen joutsen, viittaa melodiaan.

Sukupuuton partaalta selviytyjäksi

Peräpohjolan laulujoutsenet ajautuivat metsästyksen, munien keruun ja vainon vuoksi lajikuoleman syrjälle. Laulujoutsenia pesi 1940-luvulla Suomen alueella enää kymmenkunta paria.

Lapissa saamelaiset hyödynsivät laulujoutsenta käytännönläheisesti ja monimuotoisesti. Joutsenpaistin lisäksi siitä saatavat luut ja siivet käytettiin arkipäiväisiin tarpeisiin. Siipisulilla lakaistiin kodan lattiat ja joutsenen pitkästä kurkkutorvesta tehtiin taaperolle helistin.

Hävityksen laannuttua laulujoutsenten kanta kasvoi viime päiviin asti. Vielä 1990-luvun alkuvuosina Valkeakosken ja sen kehyskuntien alueella ne pesivät vain muutaman parin voimin. Sitä on tänä päivänä vaikea uskoa, sillä niin yleinen pesimälintu seudullamme on. Nykyisin koko Pirkanmaalla pesii noin 500 paria.

Laulujoutsenkannan kasvu näyttää pysähtyneen

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna BirdLifen Suomen järjestämässä Joutsenbongauksessa havaittiin noin 51 000 laulujoutsenta. Syksyinen joutsenkanta selvitettiin nyt viidettä kertaa. Pirkanmaalta niitä ynnättiin noin 5 000. Kerätyn aineiston perusteella laulujoutsenkannan kasvun arvioidaan pysähtyneen. Sopivimmat reviirit on vallattu.

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu.

BirdLife Suomi arvioi laulujoutsenmääräksi yli 60 000 yksilöä. Määrä muodostuu meillä pesivistä pareista ja niiden harmaasävyisistä poikasista sekä pesimättömistä linnuista että Suomen kautta ylimuuttavista Venäjän joutsenista.

Valkeakosken isoimmat parvet kiikaroitiin Sääksmäen Päivölän pelloilta, noin 80 joutsenta, sekä Metsäkansasta, noin 100, ja Ritvalasta, noin 70. Toijalan satama-alueelta löytyi yhdeksän kyhmyjoutsenta, jotka olivat Valkeakosken lintuharrastajien toimialueen ainoat.

Ensimmäinen kirjattu joutsenhavainto Sääksmäellä

Seutumme ensimmäisen joutsenhavainnon kirjasi fysiikanprofessori ja valtioneuvos Adolf Moberg (1813–1895). Hän käynnisti Suomessa lintufenologisen tutkimusalan, joka tutkii ilmaston vaikutusta siivekkäisiin. Moberg keräsi ajankohdaltaan tarkkoja havaintoja Satakunnan ja Hämeen maakuntien alueelta, nykyiseltä Pirkanmaalta.

Sääksmäen ensimmäisen 22. maaliskuuta vuonna 1794 tehdyn laulujoutsenhavainnon hän kirjasi teokseensa Fenologiska Iakttagelser Finland åren 1750–1845.

Kirjoittaja Risto Vilpas on BirdLife Keski-Häme VLH ry:n tiedotusvastaava

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos