Legendaarinen toimittaja Matti Pitko täyttää 80 vuotta ja kertoo tässä jutussa huikeita tarinoita uraltaan

Toimittaja Matti Pitko täyttää sunnuntaina 80 vuotta. Valkeakoskella syntynyt Pitko on voittanut jalkapallon Suomen mestaruuden kahdesti Hakan riveissä. Ura toimittajana käynnistyi Valkeakosken Sanomissa. Siihenkin liittyy tarina – tietenkin, kun on Pitkosta kyse.

Matti Pitko kuvattiin tätä juttua varten kotonaan Hämeenkyrössä. Seinällä roikkuu jalkapallopaitoja.

17.9. 15:00

Itse asiassa kuultuna on televisiosta tuttu vakava keskusteluohjelma. Kun Matti Pitkoa haastattelee, menossa on enemmänkin Asian vierestä kuultuna.

Kun Pitko, kokenut politiikan toimittaja, muistelee, hän ei pohdi totisena presidenttipelin asetelmia vanhenevan Kekkosen varjossa. Mieluummin hän kertoo hauskemman jutun Kekkosen valtiovierailulta vuodelta 1979.

Kuka?

Matti Pitko

Syntynyt 18.9.1942 Valkeakoskella.

Kirjoitti ylioppilaaksi Valkeakosken yhteiskoulusta, opiskeli Tampereen yliopistossa toimittajatutkintoa.

Työskenteli Valkeakosken Sanomien toimittajana 1965–1968, Tampella-Tamrockin tiedotuspäällikkönä ja Tamrock Newsin päätoimittajana 1969–1976 sekä STK:ssa 1976–1978.

Aamulehdessä 1978–2011 muun muassa Helsingin-toimituksen ja ajankohtaistoimituksen päällikkönä ja erikoistoimittajana. Eläkkeelle jäätyään Aamulehden pakinoitsija vuoteen 2022 asti.

Pelannut jalkapalloa Hakassa, Kiffenissä ja Ilves-Kissoissa sekä poikien ja nuorten maajoukkueessa ja miesten B- ja A-maajoukkueessa. Suomen mestaruus 1962 ja 1965.

Julkaissut useita kirjoja.

Perheeseen kuuluvat puoliso Pirkko, neljä lasta ja kuusi lastenlasta.

Merkkipäivänä matkoilla.

Vierailu Länsi-Saksassa oli päättynyt bileiltaan. Lähtöaamuna Pitko heräsi vasta, kun toimittajien bussi oli jo lähtenyt lentoasemalle. Pitko tempaisi vaatteet päälle ja juoksi ulos. ”Kekkosen autoletka oli pysäköity hotellin eteen. Yhdessä mustassa autossa ovi oli auki. Hyppäsin sinne ja samalla letka lähti liikkeelle. Kaveri siinä vieressä katsoi kyllä pitkään, että kuka rankille haiseva suomalainen gangsteri istuu hänen viereensä. Jälkeenpäin tunnistin, että se oli Saksan ulkoministeri.”

Letka ajoi suoraan koneen viereen. Pitko ja ministeri nousivat autosta. ”Seisoin siinä sitten ulkoministerin vieressä, kun kansallislaulut pamahtivat soimaan”, Pitko sanoo.

Sellainen Pitko on. Hänellä on tapana katsoa vakavia asioita viistosti ja höystää juttujaan hupaisilla anekdooteilla. Joskus anekdoottien todenperäisyyttäkin on epäilty. Pitko itse kuvaa Puolikarkeat muistelmat -kirjansa esipuheessa muistojensa suhdetta totuuteen. ”Kirjan totuusaste on kohtuullinen, mutta hyvää tarinaa en pilaa kaikilla tosiasioilla.”

Katso alla olevalta videolta Matti Pitkon pitkä haastattelu, jossa hän kertoo Seppo Rothille jalkapallosta, elämästään ja urastaan.

Jalkapallosta se alkoi

Kaikki alkoi jalkapallosta. ”Olin nopee, aika sinnikäs ja kunnianhimoinen. Ja vihasin häviötä.”

Pitko voitti Suomen mestaruuden Valkeakosken Hakassa vuosina 1962 ja 1965. Lisäksi hän on pelannut muun muassa Kiffenissä ja Ilves-Kissoissa. Pitko pelasi poikien ja nuorten maajoukkueessa, B-maajoukkueessa ja myös kaksi A-maaottelua.

Maaotteluun liittyi myös hänen uransa huippu. ”Aina tähtäsin maajoukkueeseen. Pelattiin 1967 Turussa kuudes syyskuuta EM-karsintaottelu Neuvostoliittoa vastaan ja yllättäen sain Suomen parhaan pelaajan palkinnon. Sillä hetkellä tunsin – olin silloin 25 – että ura oli melkein tässä. Se jatkui vuosia, mutta siihen loppui kunnianhimo”, hän muistelee.

Jalkapalloon liittyy myös Pitkon uran alku toimittajana. Tarinassa on mukana myös Juuso Walden, legendaarinen koskilainen vuorineuvos ja teollisuusmies. Vuonna 1964 Pitko sai tarjouksen helsinkiläisestä huippuseurasta Kiffenistä ja liittyi siihen ilman Juuson lupaa. Kiffen oli Juuson pahin vihollinen. ”Sitten, kun tulin armeijan jälkeen takaisin Koskiin, niin en löytänytkään töitä. Juuso oli sanonut, että kukaan ei saa ottaa mua töihin, kun olin hänet pettänyt. Se piti mua kolme kuukautta työttömänä.”

Matti Pitko on niittänyt menestystä myös jalkapalloilijana. Pallo pysyy yhä hallussa.

Marraskuussa yhtiön herrat saapuivat yllättäen Matin kotiin yön ”kerholla” juopoteltuaan. ”Äiti herätti minut puoli seitsemältä. Mitä sinä Matti olet tehnyt, kun täällä on yhtiön herroja eteinen täynnä. Hakan puheenjohtaja sai sitten sanottua, että vuorineuvos oli lähettänyt heidät aamulla kerholta kysymään, että mitä mä haluan tehdä.”

”Katselin ulos. Oli räntää ja kylmää. Ajattelin, että en ainakaan ulkotöihin halua. Sanoin, että lähden Valkeakosken Sanomiin toimittajaksi.”

Seurue lähti yhtiön autolla herättämään päätoimittajan. ”Hänelle ilmoitettiin, että Pitko aloittaa tänään kello 8.15 toimittajana – ja niin aloitin.”

Pitkon mukaan Juuson legenda elää yhä Valkeakoskella. ”Se oli lopulta sympaattinen ja herkkä. Kyyneleet tulivat helposti. Se ymmärsi työväkeä, mutta herroja se kuritti. Se päätti kaikkien asioista.”

Lasiin ei saanut sylkeä

Lehdestä Pitko siirtyi Tamrockin viestintään aivan yhtä erikoisen rekrytointiprosessin jälkeen. ”Matti Kilpinen oli toimitusjohtaja Tamrockissa. Työhaastattelussa hän kysyi, että syljetkö lasiin. Sanoin, että en tähän päivään mennessä ole sylkenyt. Sanoi, että paikka on sinun. Aloita huomenna! Olin siellä seitsemän ja puoli vuotta.”

Tamrockilta Pitko siirtyi Suomen Työnantajain Keskusliittoon. Tuota aikaa hän kutsuu yliopistokseen. STK:n leivistä hän siirtyi vuonna 1978 Aamulehteen, jossa hän oli vakituisen työuransa loppuun asti, 33 vuotta vuoteen 2011 asti.

Matti Pitkolla riittää hupaisia anekdootteja tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Ensimmäiset vuodet kuluivat työmarkkinoita ja politiikkaa seuratessa. Ne olivat kosteita vuosia. Se oli maan tapa. ”Mentiin vaikka Jorma Reinin infoon. Otettiin tuliaispaukut. Sitten syötiin ja juotiin normaalit ruokajuomat. Sitten tuli kahvit, jatkettiin ja usein päätettiin iltapäivällä, että kukaan ei tee huomiseen lehteen mitään. Ja usein ilta päättyi M-klubilla.”

Pitko pani korkin lopullisesti kiinni jo 1980-luvun puolivälissä. ”Se vaan oli sitten pakko lopettaa, muuten olisi henki lähtenyt.”

Totiseksi on mennyt

Pitko palasi Tampereelle Aamulehden Tänään-sivun vetäjäksi vuonna 1985. ”Ensin loukkaannuin, että kuinka kuuluisa toimittaja voitiin laittaa hömppäsivun toimittajaksi. Sitten ajattelin, että minulla on sivu omassa käytössä joka päivä. Pestasin ympärille avustajia. Lähdettiin siitä liikkeelle, että tämä on Aamulehden iltapäiväsivu.”

Myöhemmin Pitko vielä palasi Helsingin-toimituksen päälliköksi. Viimeiset vuodet hän oli Tampereella erikoistoimittajana.

Journalismiin konkaritoimittaja Matti Pitko kaipaisi iloisuutta ja positiivisuutta.

Perusasia ei 57 vuoden aikana muuttunut mihinkään: kaiken pohjalla on uutinen. Mutta muuten journalismista on hänen mukaansa tullut totisempaa. ”Nyt on puritaaninen aika menossa”, Pitko sanoo.

”Journalismi on mennyt hirvittävän vakavaksi. Kaipaisi iloisuutta enemmän. Että jakaisi ihmisille myös positiivisuutta. Että maailma on muutakin kuin murhetta ja sotaa.”

Pitko siteeraa Nalle Wahlroosin puhetta eräässä Aamulehden juhlassa. ”Hän sanoi, että lehdeltä tarvitaan uutisia, hyvä talousosasto. Ja yllättäen, myös viihdettä ja huumoria. Tuntuu siltä, että hän on edelleen siinä oikeassa.”

Vitsaile vain mukavista

Tänään-sivun vuosina alkoi säännöllinen pakinointi. ”Rupesin kirjoittamaan pakinoita vasta 1986 Aamulehdessä. Kyselin, että kuka alkaisi pakinoida. Ei löytynyt ketään. Rupesin tekemään itse, eikä niitä voitu lopettaa, kun se oli jo myöhäistä silloin.”

Pitkolle kehittyi omaperäinen ja tunnistettava pakinointityyli. Sen syntyä hän ei osaa itsekään selittää. ”Se vaan syntyi. Kyllä sen täytyy olla jonkinlainen synnyinlahja. Sitä on vaikea selittää. Taivas antaa.”

”Pitkon tyyli on minusta pitkomainen. Ei sillä minusta ketään esikuvaa ole”, sanoo myös eläköitynyt pakinoitsijalegenda Seppo ”Bisquit” Ahti.

Hämeenkyrön kunta suunnittelee huomioivansa Matti Pitkon niin, että hänen nimensä jäisi elämään kuntaan. Vielä ei ole selvillä, mikä kohde kunnassa voitaisiin nimetä Pitkon mukaan, mutta suunnittelu jatkuu ja Pitkon huomioiminen tapahtuu näillä näkymin vuonna 2023.

Pitko sanoo aloittavansa lauantain pakinan miettimisen jo keskiviikkona. ”Joskus se saattaa tulla yhdestä sanasta. Joskus kysyn Pirkko-rouvalta, että mikä on ensimmäinen lause. Ja sitten taivas on antanut meille poliitikkoja, joista on mukava kirjoittaa. Esimerkiksi Paavo Väyrysen.”

Väyrysen lisäksi Pitkon lempihenkilöitä on esimerkiksi Paavo Lipponen, joka kirjoitti vastalahjaksi jopa Pitkon muistelmien esipuheen. Usein mainitaan myös Sauli Niinistö, Kalervo Kummola, Sanna Marin, Satu Hassi ja monet muut. ”Lähtökohta on semmoinen, että älä koskaan tee vitsiä ihmisestä, kestä sä et pidä”, Pitko sanoo. ”Silloin voit kritisoida, vetää yli, vähän pilkatakin. Silloin siihen ei tule ikävää sävyä. On niin helppo tyrmätä ihmiset.”

Nigeriasta passi

Pakinointi Aamulehdessä loppuu Pitkon mukaan ”haikein mielin ja kiitollisena”. Viimeinen pakina ilmestyy lauantaina. ”Jää vähän ikävä niitä ihmisiä, jotka ovat näitä seuranneet kymmeniä vuosia. Tämä on vähän haikea päivä.”

Kirjoittaminen ei lopu. ”Taivas on aina kuule järjestänyt jotain. Aina tulee uusia mahdollisuuksia”, hän sanoo.

Matti Pitko pitää Hämeenkyröä hyvänä paikkana. Siellä hän viihtyy.

Vanheneminen ei Pitkoa hirvitä. ”Mulle on tulossa Nigeriasta uusi passi. Siinä on syntymävuodeksi merkitty 1962.”

Pitko jatkaa elämäänsä Hämeenkyrössä, missä hän viihtyy hyvin. “Hämeenkyrö on hyvä paikka, kerta kaikkiaan. Rakkaus ei katso paikkaa”, hän sanoo ja viitannee Pirkko-puolisoon.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos