Valkeakoskelainen Hannele Raitio lähti mukaan vapaaehtois­toimintaan, mutta saikin aidon ystävän unkarilaisesta Beàta Botos-Bòdisista: ”Tämä on antanut paljon enemmän kuin odotin”

Hannele Raitio ja Beàta Botos-Bòdis hymyilevät innoissaan. Haastattelupäivän iltana tiedossa on jääkiekkopeli Nokia-areenalla, jonne he ovat menossa Botos-Bòdisin 11-vuotiaan pojan kanssa. ”On todella kivaa päästä peliin. Ennen sitä käydään vielä hampurilaisilla”, Botos-Bòdis sanoo.

Naiset ovat tutustuneet toisiinsa vasta viime vuonna, mutta ehtineet tehdä jo paljon yhdessä. He ovat käyneet Raition mökillä, ulkoilleet ja käyneet juuri Budapestissä Unkarissa yhdessä.

”Emme tapaa hirveän usein, mutta viestittelemme lähes päivittäin”, Raitio sanoo.

Mikä yhdisti suomalaisen Raition ja unkarilaisen Botos-Bòdisin?

”Tämä ystävyys on ollut paljon enemmän kuin osasin odottaa tältä vapaaehtoistoiminnalta”, Hannele Raitio (oik.) kertoo kainalossaan ystävänsä Beàta Botos-Bòdis. Kuva: Timo Marttila

Ystävänä maahanmuuttajalle

Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen-osastolla on ollut vuodesta 2012 asti käynnissä Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminta. Sen tarkoitus on yhdistää suomea puhuvia naisia maahanmuuttajanäidin kanssa.

Koordinaattorit tapaavat ystävää etsivät naiset ja yrittävät löytää heille ystäväksi maahanmuuttajataustaisen äidin. Ensimmäisellä tapaamiskerralla koordinaattori on mukana ja sen jälkeen naiset saavat tavata ja jatkaa ystävyyttä haluamallaan tavalla.

”Minulla oli sellainen vaihe elämässä, että aikaa olisi myös vapaaehtoistyöhön”, Raitio sanoo. Hän huomasi, että ystävä kyselee mukaan MLL:n toimintaan ja he menivät yhdessä alkutapaamiseen. Tapaamisen jälkeen Raitiolle löytyi ystäväksi Thaimaasta kotoisin oleva nainen, joka kuitenkin muutti pois Pirkanmaalta.

Pian löytyi uusi ystävä, unkarilainen Botos-Bòdis. Naiset tapasivat ensi kerran kesällä 2021.

”Ei ole helppo saada ystäviä Suomesta, kun elämä on ollut muualla”, Botos-Bòdis sanoo. Hän huomasi internetissä ilmoituksen suomalaisista ystävistä maahanmuuttajille ja ilmoittautui mukaan. MLL:n koordinaattori soitti heti seuraavana päivänä ja kysyi toiveita ystävästä. ”Ei minulla mitään toiveita ollut. Kunhan tykkää maahanmuuttajista, se riittää”, Botos-Bòdis kertoo.

Hän puhuu jo sujuvaa suomea, vaikkei ole asunut maassa vasta kuin puolitoista vuotta. Puhuminen tuntuu vielä vaikealta ja jännittää, mutta hän on saanut hoidettua suomeksi monia virallisia asioita.

”Hyvin sinä puhut, kyllä me ymmärrämme”, Raitio rohkaisee.

”Ensi vuonna varmasti paremmin. Koko ajan helpottuu”, Botos-Bòdis sanoo.

Suomessa on turvallista

Botos-Bòdis ehti asua poikansa kanssa kolme vuotta turvatalossa Unkarissa. Hän on juuri saanut hoidettua viimeiset oikeudelliset asiat Unkarissa ja on valmis aloittamaan elämän täysillä Suomessa. ”Koen, että Suomessa minun on turvallista asua”, hän sanoo.

Botos-Bòdis on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja sai heti töitä Suomessa. Tällä hetkellä hän työskentelee henkilökohtaisena avustajana. ”Olen myös todella iloinen siitä, että poikani on saanut ystäviä täällä”, hän jatkaa.

Raition mielestä ystäväksi maahanmuuttajanaiselle kannattaa ehdottomasti lähteä, jos on valmis heittäytymään. Näkökulma maailmaan on avartunut jo nyt valtavasti, kun on seurannut ystävän elämää. Se, kun toinen jättää kaiken ja aloittaa elämän aivan toisessa maassa, on saanut Raition kunnioittamaan maahanmuuttajia valtavasti.

”Koen myös olevani eräänlainen Suomi-tulkki”, Raitio kertoo. Hän on vienyt Botos-Bòdisin muun muassa Rapolanharjulle sekä vanhan ajan markkinoille. Tarkoitus on kesällä tehdä piknik, paistaa suomalaisittain makkaraa nuotiolla ja käydä ehkä kirpputorilla.

Naiset asuvat eri kunnissa, Raitio Valkeakoskella ja Botos-Bòdis Lempäälässä, joten esimerkiksi nopeat lenkkitreffit eivät iltaisin onnistu. He kuitenkin viestittelevät päivittäin. ”Jouluna lähettelimme kuvia ruoista. Meillä oli muun muassa sama makaronisalaatti pöydissä: suomalaisittain italiansalaatti, unkarilaisittain kuulemma ranskansalaatti”, Raitio kertoo.

Unkarilainen Beàta Botos-Bòdis ja suomalainen Hannele Raitio ystävystyivät viime vuonna Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen-osaston Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnan myötä. Kuva: Timo Marttila

Aitoa ystävyyttä

”En koe tekeväni hyväntekeväisyyttä. Kyllä tämä on ihan aitoa ystävyyttä”, Raitio toteaa.

Ystävän rooli voi olla monenlainen. Toiset tarvitsevat enemmän apua päivittäisissä asioissa, mutta Raition mielestä hän ja Botos-Bòdis ovat tasavertaisia ystäviä. Mieleen on jäänyt, kuinka he yhdessä Valtteri-myrskyn riehuessa luistelivat koulun kentällä ja putsasivat sitä lumesta. Itsenäisyyspäivänä puolestaan syötiin yhdessä karjalanpaistia.

”Tämä ystävyys niin paljon enemmän kuin mitä odotin lähtiessäni mukaan toimintaan”, Raitio sanoo. Botos-Bòdiskin kokee ystävän arvokkaana asiana.

Botos-Bòdis käy Tampereella maahanmuuttajanaisille suunnatussa hyvinvointikerhossa ja oli maininnut sielläkin ystävyystoiminnasta. ”Sanoin, että ilmoittautukaa kaikki mukaan, se kannattaa”, hän sanoo.

Raitio kertoo kunnioittavansa myös ystävänsä rehellisyyttä ja suorasukaisuutta. ”Minusta oli hienoa, kun ensimmäisessä tapaamisessa Botos-Bòdis kysyi, miksi etsin maahanmuuttajaystävää”, Raitio sanoo.

Botos-Bòdis toteaa, että kaikki etenee uudessa elämässä hitaasti, mutta ensi vuonna asiat ovat paremmin. Suomessa elämä on hänen mielestään kuitenkin helpompaa. ”Ajattelen, etten ole hyvä ystävä, kun minulla oli niin paljon ongelmia tänne muuttaessa”, Botos-Bòdis sanoo.

Tähän Raitio pyörittelee päätään ja hymyillen vakuuttaa, että ystävyys on ollut hänestä aivan parasta.