Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Ennakkosensuuri on kielletty, mutta siitä huolimatta valtakunnanloukkaantujat määrittävät päivittäin, mitä saa sanoa, mitä ei”

MIELIPIDE Toimittaja Juha Karilainen ilmaisi kolumnissaan (VS 25.11.) ilonsa siitä, että hänen edellistä kolumniaan lainattiin valtuuston kokouksessa ja arveli, että näin voisi käydä uudellekin kolumnille. Sori siitä, Juha, mutta ainakaan minä en taida ryhtyä lukemaan kolumniasi valtuuston pöntöstä, tuskin edes penkiltäni, mutta älä lannistu, vielä on 41 raaputtamatonta arpaa. Vakavasti puhuen on tietysti hienoa ja oikein, että toimialastaan ja ammatistaan riippumatta tekijä tuntee työnsä tuloksista iloa ja jopa ylpeyttä. Nostamisen sijaan tarjoamista Karilainen kertoi myös Hannu Olkinuoran visiosta perinteisen median ja toimittajien tulevasta roolista "julkisuuden baarimikkona", tehtävänään "osallistua keskusteluun, nostaa puheenaiheita, suitsia pahimpia ylilyöntejä ja tarjota yllätyksiä ja elämyksiä". Toki keskusteluun saa ja pitääkin osallistua, kunnes Isoveli lyö lopullisesti turvat tukkoon. Puheenaiheiden nostamisen sijasta puhuisin mieluummin puheenaiheiden tarjoamisesta. Nostaminen kalskahtaa ainakin minun korvaani hieman tyrkyttämiseltä ja suitsiminen sensuurilta. Yllätyksiä ja elämyksiä Selvästi lainvastaiset jutut on tietysti karsittava, mutta ennakkosensuuri on perustuslaissa kielletty. Siitä huolimatta nyt, uussuomettumisen aikana valtakunnanloukkaantujat määrittävät päivittäin, mitä saa sanoa, mitä ei. Eilen täysin hyväksyttävä voi olla tänään jyrkästi paheksuttavaa. Varminta olisi pitää mölyt mahassaan. Yllätykset ja elämykset, etenkin myönteiset ovat tietysti kovastikin tervetulleita. Elämyksiäkin enemmän odotan lehdeltäni kielikorvaa särkemättömiä, tarkistettuja, (myös numerotietojen osalta) paikkansapitäviä ja mahdollisimman laajasti taustoitettuja juttuja maailman tapahtumista, läheltä ja kaukaa. Toimittajan analyysiäkin saa olla mukana, mutta vain fakta-, ei ideologispohjaisena. Bessewisseröinnin toivoisin toimittajien kuitenkin jättävän pääasiassa lukijoille, joille pitää sallia vapaus tarjottujen faktojen pohjalta muodostaa ihan itse oma mielipiteensä, vaikka vääräkin. Tällaista lehteä, mieluimmin paperiversiona, olen valmis tukemaan ja lukemaan aina "päätyyn saakka". Mahdanko olla vähemmistössä?