Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Elina Talvensaari vierailee Valkeakoskella tiistaina – Ohjaajan koskettava kotimainen dokumentti antaa arvon tavallisen kauniille elämälle

Neiti Aika oli yksi monista koronakevään elokuvauhreista. Elina Talvensaaren ohjaaman ja käsikirjoittaman dokumentin oli tarkoitus saapua teattereihin maaliskuussa. Pandemian iskiessä ensi-ilta kuitenkin siirtyi ja tuossa vaiheessa lehdistönäytöksetkin peruttiin. Päädyin katsomaan dokumentin kotisohvalla, nettiin ladattuna esikatselukopiona. Elokuvat kuuluvat ehdottomasti teattereihin, mutta tässä kohtaa esityspaikan vaihdos tuntui tietyllä tapaa soveliaalta. Yksin kaikessa hiljaisuudessa, ”pysy kotona, pysy turvassa” -kehotusten ympäröimänä pohdinnat elämän katoavaisuudesta, arvosta ja merkityksestä koskettivat erityisen syvältä. Havaintoja sohvan pohjalta: tv-ruudun yläpuolella rivi kehyksistään kurkkivia lempisarjakuvan hahmoja. Vierellä isältä peritty mykkä, ikuista keskiyötä elävä kaappikello. Lipaston päällä ihmisten hymyileviä kasvoja. Useimmat tyttären. Takana työhuoneessa: hyllyn täydeltä dvd-levyjä, kirjoja, sarjakuvia, figuureja. Aarteiden joukossa muiden muassa muovinen E.T. 1980-luvulta ja Metallica-basistin plektra vuosimallia 2009. Arvo on tarinoissa Ihminen ympäröi helposti itsensä sälällä, jota ei oikeasti tarvitse. Jos oikein kehnosti käy, kohtalona on lopulta hukkua voimattomana ja hylättynä tavaramereen. Näin on käynyt Neiti Ajan alkukuvana esitetyn 1,5 metriä tilaa -lyhytdokumentin vanhukselle. Vilja Autiokyrön elokuvassa ystävällinen naapuri tulee vanhuksen hätiin, mutta kaikkea tavaraa hänelläkään ei ole silti lupa pois heittää. Palaan pohtimaan omaa rompettamme. Mitä tavarat meistä kertovat? Mitä ne meille merkitsevät? Miksi olemme ne säästäneet? Suurta rahallista arvoa ei yhdelläkään esineellä ole. Mutta arvo syntyykin tavaroiden takaa löytyvistä tarinoista. Ne ovat muistoja tietystä ohi kiitäneestä hetkestä, ajasta ja paikasta. Yhteisistä kokemuksista, tärkeistä ihmisistä. Ennen kaikkea ne ovat merkkejä eletystä elämästä. Ei millään tavoin poikkeuksellisesta, vaan pikemmin tuiki tavallisesta. Ja sellaisena ainutkertaisesta, arvokkaasta ja hyvästä. Seesteinen tunnelma Tämä on ydinviesti myös Talvensaaren dokumentissa. Elokuvan alussa ohjaaja on juuri muuttanut perheineen uuteen kotiin. Kerrostaloasunto pursuaa entisen asukkaan, ilman omaisia kuolleen naisen jäämistöä. Talvensaari ei raaski heittää roinaa pois, koska tuntuu kuin niiden omistaja katoaisi tuolloin maailmasta lopullisesti. Tavaran joukosta ja arkistojen kätköistä löytyvien vihjeiden avulla hän ryhtyy koostamaan elokuvaa kodin entisestä asukista, liki satavuotiaaksi eläneestä Sirkka-Liisa Miettisestä . Kevyehköjä päätelmiä mahtuu sekaan, mutta niukan lähdeaineiston valossa sen ymmärtää. Eteen piirtyy tavattoman kaunis kuva tavallisen kauniista elämästä, sen arkisista iloista ja murheista. Rinnalla kulkee kaistale sotineen, urheilleen ja hyvinvointia rakentaneen Suomen historiaa. Myös ohjaajan oma elämä kietoutuu osaksi aikojen kudelmaa. Viiipyilevä kerronta luo elokuvaan miellyttävän seesteistä tunnelmaa. Alun ja lopun käsitteet hämärtyvät, ja tunnin mitta tuntuu hyvällä tavalla pidemmältä, kun heränneet ajatukset jatkavat tarinaa katsojan mielessä. Dokumentti Neiti Aika Valkeakoskella tiistaina 1.9. kello 13 Kino-Sampossa. Näytöksen jälkeen ohjaaja Elina Talvensaarta haastatellaan elokuvasta. Maksullinen tapahtuma.