Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Osa siileistä on herännyt horroksesta  – yksi piikikäs kömpi maahan pudonneeseen pipoon huilaamaan Metsäkansassa

Siili liikkeellä tammikuussa! Uskomatonta, mutta totta. Metsäkansassa asuva Marja Virtanen havaitsi pari viikkoa hämmästyksekseen maastossa pienikokoisen siilin, todennäköisesti viime vuoden poikasen. Siili liikkui Ilolan maatilan pihapiirissä – En ole koskaan ennen nähnyt siiliä jalkeilla tammikuussa. Kesäaikaan täällä on useita siilejä, mutta nyt tammikuussa hereillä on ollut ilmeisesti vain tämä yksi. Se oli hyväkuntoinen ja pirteä, eikä sitä tarvinnut kuljettaa hoitoon eläinsuojeluihmisille. Vesi ja ruokinta riittivät, Virtanen kertoo. Maanantaina siiliä ei enää ole näkynyt. Virtanen toivoo sen vetäytyneen lumentulon myötä takaisin pesäänsä talviunille. – Seuraamme tilannetta, sillä lumet sulavat ja keli menee taas plussalle. Missä on lepopaikaksi löytynyt pipo? Marja Virtanen alkoi ruokkia siiliä, sillä tähän aikaan vuodesta ne eivät löydä luonnosta mitään syötävää, vaan voivat nääntyä nälkään. Hän jakoi siilin kuvan ja ruokintaohjeita useisiin Facebook-ryhmiin siltä varalta, että siilit ovat kömpineet pesästään muuallakin. – Tarjosin sille ruuaksi vedessä pehmeäksi liotettua, lihaista kissan ja koiran kuivamuonaa. Lisäksi tarjolla oli vettä. Siilin tammikuiseen seikkailuun liittyy hellyttävä yksityiskohta. Siili oli yhtenä päivänä kipittänyt Ilolan tallitiloihin ja löytänyt lattialle pudonneen punaisen pipon. – Se oli kömpinyt pipon sisälle nukkumaan. Kuljetimme sen pipossa vähän parempaan paikkaan, jossa oli viileää ja heiniä pesäksi. Siili ei kuitenkaan tehnyt uutta pesää sinne, mutta ilmeisesti se oli kuitenkin jemmannut pipon jonnekin, koska se ei enää ollut paikallaan, Virtanen kertoo. Hän iloitsee, että siilille on maatilaympäristössä paljon hyviä talvipesäpaikkoja. – Jos se on lähtenyt pesästä siksi, että pesä on ollut märkä, täällä se pystyy helposti löytämään uuden pesäpaikan. Uhkana nälkään nääntyminen Siiliä kävi katsomassa myös luontokuvaaja ja lintuharrastaja Olli Haukkovaara . Hän on kuullut, että siilihavaintoja on tehty muuallakin kuin Metsäkansassa. – Itse en ole koskaan aiemmin tavannut siiliä tammikuussa. Kerran olen nähnyt hangella ilmeisesti ketun osittain syömän siilin, joka oli todennäköisesti kaivettu pois pesästään, Haukkovaara sanoo. Syynä siilien heräämiseen talvihorroksesta on ilmeisesti lauha ja märkä sää. Jos pesä kastuu, siilit heräävät ja voivat lähteä maastoon etsimään ruokaa. Ilmiö on havaittu esimerkiksi Korkeasaaren villieläinsairaalassa, johon siilejä on viety turvaan. Olli Haukkovaara sanoo, että siili on kaikkiruokainen ja sille voi maistua melkein kaikki sopivankokoinen ruoka hyönteisistä pieniin selkärankaisiin. Pakon edessä jopa viidesosa ruokavaliosta voi koostua kasviperäisestä aineksesta. – Talvella tilanne on kuitenkin siilille erittäin hankala, kun pihoilta ja maastosta ei löydy juurikaan ravintolähteitä. Nälkään nääntyminen uhkaa näitä onnettomia piikkiturkkeja, Olli Haukkovaara sanoo. Talvella liikkeelle lähtenyttä siiliä ei aina tarvitse viedä hoitoon. Jos sillä on kuiva pesä ja se vaikuttaa hyväkuntoiselta, sen voi jättää seurantaan ja ruokintaan. Jos siili tuntuu olevan muunkin kuin ruoka-avun tarpeessa, neuvoa sopivan hoitajan löytämiseksi voi kysyä eläinsuojeluyhdistyksiltä. Jos pihapiiristä löytyy kuivapohjainen paikka, siiliä voi auttaa rakentamalla sille uuden talvipesän. Ohjeita löytyy esimerkiksi www.siilikiikarissa.fi -nettisivulta.