Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Eero Hämeeniemen konsertti vei kuulijan meditatiiviseen tilaan: ”aika ja tila olivat merkityksettömiä”

Säveltäjä Eero Hämeenniemi on soittanut sellaisia lähes kaikkialla Keravasta Keralaan ja erilaisissa esitystiloissa. Nyt Valkeakoskella. Impromeditaatiossa pitäisi esittäjän ja yleisön päästä meditatiiviseen tilaan, jossa mieli rauhoittuu ja jälkikäteen valtaa mielen tyytyväinen olo. Hämeenniemen improvisaatiot pohjautuivat osin tuttuihin teemoihin. Heti negrospirituaali, joka vei ajatukset gospelkirkkoihin. Siis pisti ajatuksen liikkeelle, vaikka ajatuksen piti vaimentua. Lyhyen intron jälkeen alkoi varsinainen teema, sitten teeman improvisointia perinteen mukaisesti. Lopuksi paluu teemaan. Entä sitten seuraava La Folia -teema, länsimaisen musiikin yksi vanhimmista. Sitä ovat muunnelleet varmaan kaikki suuret säveltäjät. Se toi mieleen Stanley Kubrickin elokuvan Barry Lyndon. Siinä on La Folia -teemasta monta muunnelmaa. Säveltäjänä Händel ja sävellyksen nimenä Sarabande . Elokuva alkoi pyöriä mielessä. Pienimuotoista teemaa Hämeenniemi varioi tyylikkään vähäeleisesti. Mieli ei sinänsä rauhoittunut, vaan sävellykset loivat liikaa mielikuvia ja muistumia. "Kaikki ulkoinen alkoi kadota ja tilalle lipui tila, jossa ei ollut enää konkreettista sisältöä, vaan pelkkää äänten leijumista." Seuraavan kappaleen improvisaatio alkoikin tyhjentää mieltä ja sisäinen olo rauhoittua. Kaikki ulkoinen alkoi kadota ja tilalle lipui tila, jossa ei ollut enää konkreettista sisältöä, vaan pelkkää äänten leijumista. Se katkesi jo seuraavassa Bach-improvisaatiossa. Tutut Bachin sävelkulut hakivat heti muistumia menneisyydestä. Missä tämän oli kuullut ensimmäisen kerran, miten siihen mieltyi ja miten se jatkoi Bach-innostusta. Kun tutut teemat alkoivat hävitä, niin mielikään ei enää työskennellyt. Sen jälkeen aika ja tila olivat merkityksettömiä. Ei ollut enää kirjastosalia, ei maisemanäköalaa ikkunasta. Sellainen mielen tyhjyyden tila alkoi tuntua lähes meditatiiviselta. Pääsi eroon pään sisäisistä sähkövirtauksista ja assosiaatioista. Rauhallisuus kirkastui loppua kohden, mutta miten kävikään aivan lopuksi. Palattiin nimittäin perusasioihin. Se oli konsertin varsinainen katharsis. Yllättäen alkoi kuulua tuttua vasemman käden boogieta. Hämeenniemi kävi käsiksi perusbluesiin. Ja perusimprovisaation Hämeenniemi hallitsi tyylikkäästi bluesin oikeaoppisella tavalla. Ja lopetuksessa yleisö oli saatu takaisin arkipäivän kiireeseen taitavasti johdatellen.