Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Pyöräretkeilijä pääsee nauttimaan upeasta lintujen sinfoniasta – Reitin varrella konsertoi niin satakieli, sirittäjä kuin mustapääkerttu

Kevään edistyessä ja ilmojen vähitellen lämmetessä on tullut tehtyä aamuvarhaisia pyöräretkiä eri puolille kaupungin maaseutua, lähinnä saadakseni kevään viimeisiä muuttajia kirjattua havaintokirjaani. Huhtikuun loppupuolella selatessani muistivihkoa viime vuodelta huomasin, että käki oli palannut tuolloin jo neljäs toukokuuta. Nyt kun taas samalla päivämäärällä pyöräilin Kairantiellä, vastaan tulevasta autosta ilmoitettiin, että kultakaivoksella räjäytetään hetken kuluttua. Siispä jatkoin matkaa Hietasten metsäautotielle satunnaisen kivisateen alta, eivät kai nämä turhaan kävisi alueella varoittelemassa. Näin sitten räjäytys kultakaivoksella tapahtui ja kuulin, kuinka kiviä putosi ehkä vajaan sadan metrin päähän hakkuuaukon rinteeseen. Kun räjäytyksen päättyminen oli ilmoitettu, niin kas vain käki kukkui jossain Rättäsen ja Haapakorven suunnalla. Sittenkin oli tuo kesän tuoja sentään jo maisemaan ilmaantunut. Hetken päästä sama lintu lensi kauempana puidenlatvojen välissä ja kukkui lentäessään, häviten jonnekin Lukonmäen suuntaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Vihdoin lauloi satakieli Seuraavana päivänä Kalatonlahden lehdossa käydessäni sirittäjä lauloi säettään ja mustapääkerttu vihelteli lehdon puiden lehvästössä. Satakieltä olin käynyt lähes joka toinen aamu etsimässä Sääksmäen kirkon ja Rapolanharjun ympäristössä. Vasta toukokuun toiseksi viimeisen viikon perjantaina lauloi reipas satakielikoiras Ritvalan Nietinmäen kohdalla Ritvalanraitin länsipuolen leppä- ja pajuviidassa. Kolme päivää myöhemmin lopulta myös punavarpunen vihelteli Rapolankujan varrella lähellä Rapolan kartanon komeata navettaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Aamulenkki 25.5. pyörällä Rauttunniemeen, muistaakseni matka jotakuinkin parikymmentä kilometriä, tai hiukan alle suuntaansa. Joka tapauksessa pääsin matkaan täydessä auringon paisteessa lähes tyynessä kelissä. Ensin alkuun laskin lintulajeja, mutta lopulta luovutin, sillä ei niissä pysynyt mukana – varsinkaan, kun en kirjannut lajeja muistivihon jäätyä kotiin. Siksikin lopun kaiken alkoi homma livetä käsistä, kun en enää muistanut, monesko laji olikaan kyseessä. Niinpä päätinkin, että kotona muistelen näkemäni ja kuulemani lajit. Välillä pysähdyin tarkistamaan tienvarressa pyrähtelevän lajin tai varmistamaan pyörän rahinan seasta kuulemani äänen. Lintujen kuvaaminen oli yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Aina, kun pysähdyin lähelle tulleen tai sähkökaapelilla olevan linnun lähelle, jäi kuva saamatta. Eiväthän ne pyörämiehestä pidä, pakoon lähtevät heti, kun olet saanut ne tähtäimeen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kurkipari poikasen kanssa Ainoa, joka ei karkuun lähtenyt, oli kurkipari, joka oli kulkenut lahdenpohjukkaan aivan tien viereen yhden poikasen kanssa. Kuvia olisi saanut vaikka pokkarilla, mutta emolintujen huolestuneena kyyristellessä, poikasen ollessa vain muutaman askeleen päässä tien reunasta, ajoin sitten kauemmaksi. Vasta viidenkymmenen metrin päässä puiden takana pysähdyin ja otin emosta poikasensa kanssa muutaman kuvan ja jatkoin matkaa. Rauttunlahden tutulla lehtoalueella kiertelin puolentoista tunnin ajan ja kuuntelin lintujen konsertoimista. Äänessä oli sirittäjiä, mustapääkerttu, kultarinta, sepel- ja uuttukyyhky, ja toki peipot, pajulinnut ja yksinäinen tiltaltti. Käpytikka kierteli ympäriinsä ja muutamia sini- ja talitiaisia ruokaili puiden oksistossa ja lisäksi tietenkin kirjosieppo lauloi muutamalla kohden. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pörriäisiä vain vähän Hyönteisistä voi jo hyvin mainita kymmenkunta hyttystä, jotka lensivät inisten ympärillä ja koettivat päästä aterialle korvan juureen. Pörriäisiä, joita pitäisi pelastaa, näkyi varsin vähän. Muutama kimalainen etsi sopivaa myyränkoloa pesäkohteekseen, ja samaa taisi tehdä se ainoa ampiainen, joka surrasi maan pinnassa välillä karikkeeseen kadoten. Perhosista ruskeita isokokoisia nastakehrääjiä lensi silloin tällöin melkoisella kiireellä eteenpäin, samoin kuten auroraperhosia, koiraat oranssikärkiset siivet välkkyen. Nokkosperhosia näkyi pitkästä aikaa enemmän kuin moniin vuosiin, ja kansallinen aarteemme paatsamasinisiipi oli hyvin lennossa. 55 lajia Siinäpä se retki lyhykäisyydessään. Kotona listasin kaikki näkemäni ja pyörän rahinan seasta kuulemani lintulajit paperille ja sain tulokseksi 55 lajia. Tosin saattoi luettelosta joku laji poiskin jäädä, sillä ikä alkaa tekemään sen, että muisti on joskus varsin hutera, jos ei jopa valikoiva. Lopulta vielä kolme päivää ennen, kun kuukausi vaihtui kesäkuuhun, Sääksmäen kirkonmäen rivitalojen lähellä Kelhinpolun varrella, konsertoi viitakerttunen, yksi lintujemme loistavimpia laulajia.