Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kolme vuotta sitten Jaakko Raatila sai vain muutaman päivän elinaikaa – Hän ei olisi nyt elossa ilman liikuntakipinää, joka roihusi Juuso Waldenin urheiluhurmoksen ansiosta

– Saat minulta rehellistä tietoa sen minkä muistan. Mutta kun en puoliakaan muista, Jaakko Raatila murjaisee. Sunnuntaina 90 vuotta täyttävä sääksmäkeläinen on aloittanut päivänsä jumpalla. Liikkeet intohimoinen urheilija katsoo talteen napatun aikakauslehden kuvitetusta artikkelista. Käsien ja jalkojen ojentelua, taivutuksia, venyttelyä. Näitä liikkeitä ei tehdä sekuntikello kädessä, vaan oman kehon rytmiin. Toista oli ennen. Raatila työskenteli koko uransa Yhtyeillä Paperitehtailla. Ajalleen tyypillisesti yritys harjoitti vahvaa sosiaalipolitiikkaa, josta urheilun edistäminen muodosti tärkeän osan. Niin oli myös Valkeakoskella yrityksen Paperituotteen tehtaalla. – En ole koskaan ollut kilpaurheilija, mutta kuntourheilija kylläkin, Raatila muistelee ja jatkaa: – Työelämässä vedin työntekijöille jumppia ja eri liikuntamuotoja. Määrättyinä päivinä oli milloin lentopalloa, milloin pururatajuoksua, kaikennäköistä lajia. Raatilan mukaan Paperitehtaalla oli tuolloin monta eri osastoa, jotka kilpailivat eri urheilulajeissa keskenään. Liikkuminen kohotti kuntoa, mutta sillä oli myös toinen rooli. Yrityksen johto toivoi, että osastojen välinen kilpailu näkyisi myös työssä. Osastosta pyrittiin luomaan työntekijän oma yhteisö, jonka jäsenyys nähtiin kunniana ja sen puolesta oltiin valmiita taistelemaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Työnjohtajana työskennelleen Raatilan mukaan urheilun harrastaminen vapaa-ajalla vaalikin hyvää henkeä tehtaalla. "Työt sujuivat paremmin hyväntuulisena. Urheilua ei otettu niin vakavasti, että tuloksia olisi sen kummemmin päivitelty.” Pari kertaa vuodessa Yhtyneet Paperitehtaat järjesti myös isoja tehtaiden yhteisiä mestaruuskisoja esimerkiksi yleisurheilussa, hiihdossa ja jalkapallossa. Yhtiön johto uskoi massakisojen luovan yhteishenkeä osastojen ja tehtaiden sisällä. Mestaruuskilpailuihin osallistui myös Raatila, joka innokkaana liikkujana harrasti esimerkiksi pesäpalloa, keilailua ja tanssia. Tosin Yhtyneiden kisoissa hän keskittyi bravuuriinsa: 2 500 metrin kestävyysjuoksuun. – Sijoituin aina omassa sarjassani ikämiehissä tai yli-ikämiehissä kärkipäähän. Haka valjastettiin kiillottamaan yhtiön imagoa Yhtiön ja paikallisen urheiluseuran tiiviistä yhteistyöstä kertoo, että aikoinaan Valkeakosken Hakan pelaajat kuuluivat Yhtyneiden Paperitehtaiden henkilökuntaan. Silloinen toimitusjohtaja Juuso Walden oli tutustunut Englannissa tehdasyhteisöjen perustamiin jalkapalloseuroihin ja painanut merkille niiden saaman laajan kannattajapohjan. 1950- ja 1960-luvuilla Walden halusi kehittää vastaavaa hurmosta Valkeakoskelle. Yhtälö oli seuraavanlainen: kun työntekijät suhtautuisivat fanaattisesti Hakaan, heidän kiitollisuutensa kohdistuisi samalla yhtiötä kohtaan. Jaakko Raatila ei itse pelannut jalkapalloa, mutta lukeutui Hakan innokkaimpiin kannattajiin. Pelit ovat painuneet myös tytär Maija Raatila-Neulaniemen mieleen: – Isän työkaveri oli joukkueessa valmentajana. Kun olin lapsi, kiersimme isän kanssa kaikki Hakan pelit ympäri Suomea. Lääkäri antoi vain päiviä elinaikaa Tänä päivänä on suorastaan ihme, että vakavasti sairas Jaakko Raatila viettää sunnuntaina 90-vuotispäiväänsä. Kolme vuotta sitten lääkäri antoi sydänongelmista kärsivälle Raatilalle elinaikaa vain muutamia päiviä. Sen jälkeen ”sinnikkääksi sissiksi” nimetty leski on yllättänyt huippulääkärit kerta toisensa jälkeen. Salaisuus selviytymisen takana on ahkeran liikkujan esimerkillinen peruskunto. – Elämänhalua on ollut silloin, kun sitä on tarvittu, Raatila sanoo vaatimattomasti. Silti hänen puheista huomaa, että kehon ikääntyminen sapettaa. Eikä ihme. Toistuvat sairaalakäynnit ovat olleet rankkaa henkistä ja fyysistä taistelua. – Voiko kuvitella, että elämä on mennyt näin surkeaksi? Luoja on hoitanut homman oikein: Kärsikööt ne vanhemmat. Ymmärrän sen, mutta joskus pinna tuppaa mennä kireälle, eikä sitä hyväksy. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Nyt Jaakko Raatila elää päivän kerrallaan. 90. vuosipäivä ei oikein jaksa innostaa, kun keho pettää ja suurin osa ikätovereista on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Iän tuomasta huonosta muistista on sentään myös hitunen iloa: – Sairaalajaksot ovat muistista pois – onneksi. Lähteenä käytetty haastattelun lisäksi teosta Henkilöstön johtaminen Valkeakosken tehdasyhteisössä Rudolf ja Juuso Waldenin aikakaudella 1924–1969 (Kaj Tapani Raiskio 2012).