Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Moni kesäinen pesimälintu on häviämässä Valkeakoskelta: Peltosirkku ja keltavästäräkki ovat jo kadonneet alueelta kokonaan

Aikoinaan vielä kesäkuun lopulla lauloivat useat mustarastaskoiraat aloitellen uutta pesyettä. Toinen innokas laulaja mustapääkerttu on laulanut vielä heinäkuun alkupuolella, jopa pienissä kuusen valtaamissa lehtolaikuissa. Mustapääkerttu lieneekin yksi innokkain, pitkän kaavan mukaan kaunista lauluaan laulava kerttumme. Moni kesäinen pesimälintumme on häviämässä tai suurelta osin kokonaan kadonnut näiltä seuduin. Kivitaskuja tapaa vain sattumalta ja Valkeakoskella on ainoastaan muutama paikka, jossa tämän vilkkaan niiailijan enää tapaa. Toinen harvalukuinen laji on leppälintu, vaikka se sentään lähes kaikissa kaupunginosissa muutaman parin voimin pesii. Joitain vuosikymmeniä sitten sekä kivitaskua kuin leppälintua vielä tapasi. Varsinkin alkukesän aamuyöstä, kun ne lauloivat jo ennen auringon nousua talojen televisioantenneilla. Muutama aiemmin yleinen laji on myös hävinnyt kokonaan, pesimäaikaisia havaintoja näistä ei ole tehty moneen kesään. Aiemmin pellonlaiteiden yleinen peltosirkku on kadonnut seutukunnalta kokonaan. Viimeisin havainto on vuodelta 2013 Akaan Kurisjärveltä ja sitä aiemmat kaksi havaintoa vuodelta 2009 Valkeakoskelta. Viimeisin havainto peltosirkusta on Tampereen Tahmelasta, jossa havaittiin yksi lintu hetken aikaa paikallisena. Ongelmia pesinnässä Kuten peltosirkku, myös keltavästäräkki on Valkeakosken seudulta hävinnyt pesimälaji. Havaintoja lajista löytyy 2000-luvun puolelta pääosin kevätmuutolta, kaikki toukokuulta. Viimeisin epävarma havainto pesinnästä on vuoden 2006 toukokuulta, jolloin Valkeakoskella havaittiin kaksi keltavästäräkkiparia. Toisaalta keltavästäräkki ei sentään koko maassa ole kadonnut, sillä pohjoisessa laji pesii paikoin runsaana ja syysmuutolla täälläkin niitä havaitaan kohtuullisen paljon. Useilla linnuilla alussa mainitun mustarastaan lisäksi on uusinta- tai toinen pesintä, joko ensimmäisen pesinnän tuhouduttua tai poikasten itsenäistyttyä. Varsinkin peipolla on ensimmäisen pesinnän kanssa ongelmia, koska pesä on usein varsin näkyvä, kun puiden lehdet eivät vielä ole täysin kehittyneet. Toinen pesä onkin sitten suojaisempi ja paremmin piilossa varislinnuilta ja oravilta. Monet koloissa pesivät tiaiset panostavat myös toiseen pesyeeseen ja siellä täällä onkin näkynyt vielä kesäkuun lopulla koloihin ja pönttöihin poikasiaan ruokkivia tiaisemoja. Useamman kerran on tullut maastossa pikkuteillä vastaan kurkipari, jo isoiksi kasvaneiden poikastensa kanssa. Yleensä menee jonkin aikaa, kunnes aikuiset linnut saavat poikaset kääntymään pois päin edessä olevasta ihmisestä. Tosin joskus linnut ovat huomanneet jo kaukaa lähestyvän ihmisen ja silloin pakoon pinkovista linnuista näkee vain vilauksen. Helteessä hyvät ja huonot puolet Nykyisin voi sanoa, että isoilla linnuilla menee hyvin ja niiden kannat ovat vakaat tai vahvistuvat vuosi vuodelta. Hyvä esimerkki on juuri kurki, joka nykyisin pesii lähes kaikilla metsäjärvillä, sekä useilla ruovikkoisilla selkävesien lahdilla. Joidenkin peltoalueiden ja hakkuuaukeiden kosteikkoalueille on jopa asettunut kurkipareja pesimään. Kesäkuun ennätykselliset hellepäivät olivat eläimille sekä hyvä, että huono asia. Yksi helteistä kärsinyt laji oli vesilisko, eli manteri. Lajin nimi on muutettu, koska se kuuluu salamanterieläimiin, eikä liskoihin, kuten monille tutumpi sisilisko. Helteet ja vähäsateinen kesäkuu tekivät sen, että moni, yleensä vetensä koko kesän kestävä mantereiden kutulammikko kuivui ja sitä myötä tämänvuotinen lisääntyminen useissa kuivuneissa lampareissa epäonnistui. Tuo lammikoiden kuivuminen vaikutti myös siihen, että esimerkiksi harvalukuista, takaruumiiltaan sinihärmäistä litteähukankorentoa näkee nyt varsin usein lentämässä niillä seisovavetisillä lampareilla, joilla vielä on vettä. Muutoinhan tuo pitkään jatkunut kesäkuun lämpöjakso oli hyönteisille mainiota lisääntymis- ja lentoaikaa, sillä moni perhoslaji aloitti lentokautensa jo tavallista aiemmin. Tällainen laji oli muun muassa harvinainen kirjopapurikko. Lentonsa lopulla olevia perhosia näkyi niiden esiintymisalueella, Kaapelinkulman kultakaivoksen kupeessa, jo muutama päivä juhannuksen jälkeen.