Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kuollut: Taiteilija kertoi sattumuksista aina pilke silmäkulmassaan

Taidemaalari Kerstin ´Kekki´ Carlstedt kuoli maanantaina 27. päivä toukokuuta Helsingissä. Hän oli kuollessaan 98-vuotias. Hän syntyi 28. tammikuuta vuonna 1921 Helsingissä taidemaalari Mikko Carlstedin ja Zaida Carlstedtin ainoana tyttärenä. Sääksmäen Huittulan kylään perhe muutti Lempäälästä vuonna 1924. Huittulan kylästä sekä kotitalo Häkärlästä, setänsä taiteilija Kalle Carlstedtin Kiiliän kartanon ohella, muodostui taiteilijoiden jokakesäinen siirtokunta, joka oli omiaan viitoittamaan tietä myös tyttären ammatinvalinnalle. Lallukan taiteilijakoti oli koti talvisin vuodesta 1940, mutta kesät vietettiin edelleen Sääksmäellä. Kerstin Carlstedt pyrki ja pääsi opiskelemaan Taideteolliseen keskuskouluun ja valmistui sieltä sodan päättyessä vuonna 1945. Sota keskeytti opinnot useasti ja Helsingistä oli paettava pommituksia maalle. Opinnot eivät kuitenkaan olleet Kekille mieluisia. Hän totesi jälkeenpäin, että oli valinnut väärän koulun, joten maalaus vei voiton pakkausten suunnittelusta. Opiskeluajoista jäi kuitenkin elinikäisiä ystävyyssuhteita jotka, ystävien poismenon jälkeen, ovat jatkuneet meidän lasten ja kaikkien perheenjäsenten kesken, jopa neljännessä polvessa. Sodan ja opiskelujen jälkeen Kerstin Carlstedt teki useita matkoja Pariisiin. Ensimmäinen näyttely, mihin hän otti osaa, oli vuonna 1942 Lallukan taiteilijakodin kevätnäyttely. Sitä seurasi vuonna 1943 Nuorten taiteilijoiden näyttely sekä lukuisia muita sen jälkeen. Mieluisia aiheita olivat herkät kukat, erityisesti auringonkukat, sekä maisemat, asetelmat että muotokuvat. Hän työskenteli ahkerasti ja maalaaminen oli hänelle rakasta ja luontevaa. Vaatimattomana ihmisenä hän ei koskaan halunnut korostaa itseään. Viimeisimpinä vuosina reuma runteli sormet niin, ettei pensseli enää pysynyt kädessä. Valtion taiteilijaeläkkeen Kerstin Carlstedt sai vuonna 1981. Kekki ei itse koskaan mennyt naimisiin ja huolehti vanhemmistaan heidän kuolemaansa asti. Vanhasta äidistään Kekki oli monasti huolissaan, kun oli hoidettava asioita maalla ja jätettävä äiti muiden huolehdittavaksi. Eräänkin kerran väsynyt Kekki ajeli takaisin Helsinkiin ja torkahti auton rattiin. Havahduttuaan hän löysi itsensä pellolta kahden puun välistä etuovet tiukasti puiden puristuksissa. Järkytyksestä toivuttuaan hän kömpi takaluukusta ulos ja kiirehti soittamaan äidilleen, että myöhästyy tovin. Näitä sattumuksia, joista hän selviytyi kuin ihmeen kaupalla, hän kertoili aina pilke silmäkulmassa. Muut tulivat aina ensin, myös mäyräkoirat, sitten hän vasta ajatteli itseään. Viime vuosina kohtasimme aina hymyilevän ja iloisen Kekin mennessämme hänen luokseen tai hoitaessamme hänen asioitaan. Hän ei jäänyt yksin. Me pidimme hänestä huolta yhdessä; serkun tytär Nina , ystävän tytär Majbi ja minä kummitytär. Musse Peltonen Kirjoittaja on Kerstin Carlstedtin kummitytär