Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Liikakansoitus ja koko työjärjestelmä ovat huutavia epäkohtia – Ehkä Suomi voisi näyttää Euroopalle esimerkkiä kahden lapsen politiikkaa tukevasti?

MIELIPIDE Kirjoituksessaan (VS 15.3.) työvoiman tarpeen ja lapsien teon yhteydestä Matti Ahonen yrittää tekohengittää nykyistä kulutussysteemiä, joka vetelee viimeisiä hengenvetojaan. Siinä vaiheessa, kun nykyiset nuoret ovat hoidon tarpeessa, on nykyinen yhteiskunta ja systeemi kokenut melkoset mullistukset, todennäköisesti hallitsemattomat. Minkään järjestelmän säilymisestä ei kuluvan vuosisadan aikana ole mainittavaa varmuutta, vanhustenhoito yhtenä epävarmimmista. Nykyinen talouskasvuun perustuva kulutusjärjestelmä perustuu suuren työväestön hyväksikäyttöön, koneiston osasina. Tähän aivopesuun kuuluu muun muassa ajatus kaiken työn välttämättömyydestä. Tässä kulutuksen kurimuksessa vähintään puolet työpaikoista ja tehdystä palkkatyöstä on joko tarpeettomia tai/ja haitallisia. Mikäli päättäjiltä ja kansalaisilta löytyisi tarvittavaa tahtoa minimoida tulevat ympäristötuhot ja talousjärjestelmän romahtamisen myötä tulevat yhteiskunnalliset katastrofit, nämä työt muuttuisivat tukemaan kestävää elämää. Nämä muutokset tulevat vastaan tietenkin tahtomattakin ja niihin joko valmistaudutaan tai koitetaan viimeiseen hengenvetoon asti pitää yllä tätä kulutushysteriaa ja talouden maksimoimista, keinotekoista elämälaatua! Resursseja aidon hyvinvoinnin huomioon ottavaan elämään kaikille on kyllä olemassa. Nyt resurssit painoittuvat vahvasti niille, joilla niitä on jo ennestään suhteettomasti ja mielikuva hyvinvoinnista perustuu materiaaliselle, taloudelliselle harhalle. Kompromisseja tarvitaan enemmän ja enemmän Ilmastonmuutoksen, ympäristön ja merten saastumisen, ylikulutuksen ja yhteiskunnan eriarvoisuuden ohessa on kohtuuton liikakansoitus yksi oleellisimmista ongelmista. On varsin itsekeskeistä ja välinpitämätöntä sivuuttaa sekä paikalliset että globaalit uhat ja ongelmat vedoten Suomen tarvittavaan työvoimaan ja toimeentuloon. Tulevaisuudessa ympäristöongelmien kasvaessa mukautumista ja kompromisseja tullaan tarvitsemaan enemmän ja enemmän. Niistä pitää vain tavalla tai toisella selviytyä. Liikakansoitus ja koko työjärjestelmä ovat vain yhdet muutosta huutavia epäkohtia. Kun työt kohdistettaisiin kestävän periaatteen piiriin ja työaika jaettaisiin tasaisesti, ei tarvitsisi murehtia työvoiman puutteesta, tulevaisuudessakaan. Siinä, missä nyt tuetaan lisääntymistä uusien veronmaksajien toivossa, tulisi lapsilisät rajoittaa kahteen jälkeläiseen ja verottaa portaattomasti - tulotasosta riippuen 0–100 prosenttia. Kiina yritti vastuullisesti yhden lapsen politiikkaa. Ehkä Suomi voisi näyttää Euroopalle esimerkkiä kahden lapsen politiikkaa tukevasti? Viimeisen 150 vuoden välinpitämätön elintaso ja kulutus vaatisivat muutoksia ja nopeita tekoja, tekoja joista meitä joskus mahdollisesti hoitavat tulevat nuoret voisivat kiittää. Olemme jättämässä tuleville polville perintöä, jonka nojalla ei ole kohtuullista edes pyytää hoitoa tulevaisuudessa. Markku Heritty Sääksmäki