Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kun ihminen kävi kuussa, isä keitti soppaa puuhellalla ja kuunteli radiota

Sitä, että ihminen astui kuun pinnalle 50 vuotta sitten, on muisteltu viime ajat vähän joka tuutissa. Tapahtuma olikin niin käänteentekevä, että monelta kyllin vanhalta on myös kysytty, missä olit silloin. Televisiossa muuan asiantuntija kertoi olleensa 8-vuotias ja katsoneensa kuukävelyä isänsä kanssa televisiosta. Entinen journalisti ja suurlähettiläs Pasi Rutanen puolestaan muisteli Ylen haastattelussa tuota epätodellista hetkeä: valkoiset, pienet haamut pomppivat mustavalkokuvassa kuun pinnalla. Rutasen välityksellä Suomessakin päästiin mukaan amerikkalaisten suureen avaruushurmokseen. Itse menen tapahtuman 50-vuotispäivänä muistoissani hämyiseen torppaan, mökille Savoon. Olen täyttänyt sinä kesänä kymmenen vuotta. Isäni on sytyttänyt tulet hellaan, ja hellalla porisee keittokattila. Hän nostelee hellan sivuun tiskivettä lämpiämään läkkivadeissa. Kello tikittää tuvassa. Ikkunan edessä, sen tuvan lähes ainoan, on pöytä ja siinä tupakkavehkeet, veikkauskuponki ja patteriradio. Pimeäntulon varalta siinä on myös öljylamppu, jonka mustuvaa lasia isällä on tapana puhdistaa tunkemalla sanomalehtipaperia ohuen lasin sisälle ja pyörittämällä sitä siellä. Radiossa kerrotaan, kuinka Neil Armstrong on ensimmäisenä ihmisenä maailmassa astunut kuumodulista kuun pinnalle. Astronautti Edwin Aldrin on seurannut työtoveriaan. Askareissaan touhuava isä hymähtää ja sanoo: Liekö tuo tottakaan. Kasvoista näen, että sodankin kokenut isäni ei kyllä usko. Melkein loukkaannun, sillä ripaus kuumatkan intoa on ilman televisiotakin tarttunut lapsenmieleeni. Isä kyllä usein mainitsee kuun. Hän puhuu uudesta kuusta ja vanhasta kuusta. Hän tietää, pitääkö saunavastat tehdä uuden vai vanhan kuun aikana. Väärään aikaan tehdyssä vastassa eli vihdassa lehdet eivät pysy. Senkin hän tietää, minkä kuun aikaan kannattaa niittää heinää tai ei kannata. Taivaalla mollottaessaan kuu ja tähdet valaisevat polkua, kun hän menee yöllä pihanperälle. Jos nyt olisin ollut lauantaina siellä mökillä, olisin varmaan istunut katsomaan 50 vuoden takaisia kuukävelyn taltiointeja ja turauttanut nostalgiakahvit – joutuisasti keittimellä. Isän valokuvalle sinne piirongin päälle olisin kuiskannut näin: Usko pois, vanha ukko!