Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Pakinoitsija Pitko Pötkölle: "Sinnitellään 110 vuoden ikään, sen ikäisiä ei ole yhtään kuollut koronaan”

Elämä on ihmisen parasta aikaa, kiteytti suuri suomalainen filosofi Matti Nykänen. Elämä kannattaa käyttää elämiseen, koska myöhäistä on silloin, kun tuonen tuvill` tullaan. Yritän opetella elämään ärsyyntymättä, raivostumisesta puhumattakaan. Silti minua tuppaa ärsyttämään nuorissa se seikka, etten enää kuulu heihin. Nämä syvämietteiset ajatukset kumpusivat mieleeni Sorrilan takana. Kastelin kukat vanhempieni haudalla, istahdin penkille ja mietin, että nyt on oiva hetki pyytää anteeksi äidiltäni pahimpia tekojani. Kun sitten sain telepaattisen yhteyden häneen ja selitin aikeeni, niin kuulin selvästi, että ”ai, no, sie sit istutkii siin koko päivän”. Suuri filosofi oli myös Johan Viktor Nätti eli Nätti-Jussi. Arto Paasilinna ja Lasse Lehtinen kokosivat osan miehen tuhansista tarinoista kansien väliin. Nätti-Jussi: ”Olen tehnyt töitä jo niin paljon, etten tee enää mitään ja sitten sen päälle lepään. Elämä ei ole aina reilua, mutta kuolemaan verrattuna sekin menettelee”. Ei ollut Jussilla sökö-pöydässä ensin onni myötä, mutta kun mies laittoi viimeisen satasen likoon ja oli vielä omat työt, niin johan rupesi perseitä aukeamaan kuin horsman kukkia. Nätti talletti voitot Rovaniemen pankkiin. Tytöt eivät osanneet laskea, vaan kirjoittivat pankkikirjaan, että Jussilla on eniten. Pikkurahan puutteeseen mies haki kaksi matkalaukullista riihikuivaa, jolloin tytöt kirjoittivat, että Jussi otti vähäsen. Ikäkollega Matti Pitkon kera siunailimme korona-aikaa, eritoten kun edustamme riskiryhmää. Matti yllytti, että Eikka, sinnitellään 110 vuoden ikään, sen ikäisiä ei ole yhtään kuollut koronaan. Meitä lohdutti myös tieto, että kun ennen hoivakodeissa oli kuolleisuus 100 prosenttia, niin nyt se on pudonnut kymmeniä prosentteja. Rouva Raatikainen oli jyrätä minut liiskaksi autollaan Apiankadun suojatiellä. Ilkeäkielisesti kysyin, että joko meistä vanhoista on luvattu tapporahaa? Ilmatiivis selitys irtosi, että ei, sori vaan kovasti! Minä kun en tuntenut sinua, kun sulla oli ne sauvat! Oletan, että kyseessä oli kosto. Saivartelin kerran samaiselle rouvalle Karan aulassa. Terhikki kysyi, että oletko sinä Eikka asunut Koskissa koko ikäsi? Näsäviisaasti veistin, että no, en vielä! Kirjoittaja alias Pötkö yrittää vältellä turhaa totisuutta