Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Pitkä syksy on muuttumassa kevääksi – Pyörälenkillä tulee vastaan jo kymmenittäin perhosia, Jorma Ahola kirjoittaa

Maaliskuun loppupuolen lämmöillä odoteltiin kevään tulevan vauhdilla. Leskenlehtien keltaisia kukkia teiden varsilla, sinivuokot nostivat päätään ja näsiät täydessä kukassa. Sitten otettiin takapakkia, ilma viileni niin, että päivälläkin pientä pakkasta, tai lämpötila nollan tuntumassa. Yritti jopa vielä luntakin tulla aivan kuunvaihteen molemmin puolin. Muuttolintuja on tullut jo vaikka kuinka, kun lukee lehtiä ja sosiaalista mediaa. Omalla kohdallani uusia lajeja tälle keväälle ovat muun muassa kalasääski, tiltaltti, sepelkyyhky, punarinta, kyhmyjoutsen, töyhtöhyyppä, peippo. Osa niistäkin saattaa olla Etelä-Suomessa talvehtineita. Lajimäärä jonka olen kevään aikana nähnyt, lienee siksikin varsin rajallinen koska en juuri ole noilla niin sanotuilla muuttolintujen seurantakohteilla aikaani viettänyt. Nyt varsinkin olen tässä ajassa mielissäni, että mielenkiintoni kohdistuu enemmin noille ranta-alueiden lehtokohteisiin ja takamaiden viimeisille metsäalueille. Pyöräretket poispäin kaupungin taajama-alueelta ja jalkautumiset aika ajoin metsän puolelle ovat hyvinkin hallituksen asettamien rajoituksiin soveltuvia. Nyt niistä on vielä enemmän hyötyä, koska näillä retkillä ei juurikaan ihmiskontakteja tunnu syntyvän, hiljaista on poluttomilla metsäalueilla ja hakkuuaukioilla, muita ihmisiä ei juuri tapaa. Torstaina 19. maaliskuuta, heti seuraavana päivänä harvinaisen aikaisen tiltalttihavainnon jälkeen kävin Sääksmäen hautausmaalla. Iltapäivä oli tuolloin jo varsin lämmin ja oli varsin odotettua, että tuolla käynnillä havaitsin puolenkymmentä koivutyttöperhosta. Laji on niitä ensimmäisiä talven jälkeen lennossa olevia mittariperhosia, joka on varsin mitättömän värinen siihen saakka kunnes se näyttää oranssikuvioiset takasiipensä. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Kaksi päivää tuon hautausmaakäynnin jälkeen lähdin pyöräilemään taas kohti Sääksmäen kirkonseutua. Viuhan tien risteyksessä tienvarren sähkökaapelilla kottarainen otti aurinkoa ja toinen yksilö vastapäätä puun oksalla. Naakkoja oli koko matkan myös runsaasti pareittain sekä sähkökaapeleilla, että pyörätien penkalla etsimässä lämmössä herääviä hyönteisiä ja vielä itämättömiä kasvien siemeniä. Heti Valton jälkeen kuului kaukaa Harjunkallion suunnalta jykevä palokärjen rummutus, johon ilmeisen tuskastunut käpytikkakoiras koetti pontevasti tienvarren kelon latvuksessa rummuttamalla vastata. Lintulajeja oli harvakseltaan, lähinnä juuri naakkoja, jokunen harakka ja useita keltasirkkuja, viimemainitut nekin jo tiiviisti pareittain. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Rapolanharjun rinnemaalla taas toinen palokärki rummuttamassa ja Voipaalan pysäköintipaikan pesäpöntöistä kurkisteli molemmista naakka uteliaana pyörämiestä. Matkan jatkuessa, kun laskettelin Rironmäkeä alaspäin Ritvalaa kohti, ylitti tien iso lintu matalalla hieman puiden latvojen yläpuolella, vanha merikotka oli matkalla Vähäjärven suuntaan. Ritvalassa käännyin Vatastentielle ja kävelin Vähäjärven lintulavalle katsomaan olisiko merikotka todella jäänyt järvelle. Kotkaa ei näkynyt, ainoastaan paikallinen laulujoutsenpari oli uimasillaan järven jo avautuneella sula-alueella. Olin jo aikeissa lähteä pois, kun taimitarhan suunnasta nousi sitten tuo merikotka ylös alkaen ottamaan kaarrellen korkeutta. Aikansa kaarreltuaan ja ilmeisesti tyytyväisenä saamaansa korkeuteen alkoi lintu rauhallisesti lentää Vanajanselän suuntaan. Siinäpä tuon pyöräretken anti oli, ellei huomioon oteta matkaa Vastamäestä Lukonmäentien kautta Kairantielle, joka Lukonmäentie oli pelkkää savihiekkavelliä ja varsin raskas pyörällä ajaa. Keliolosuhteista huolimatta tein tuon saman pyörälenkin taas vielä noin viikkoa myöhemmin. Lämpöasteita oli jo lähes kymmenen ja tuulettomilla kohteilla ilmeisesti huomattavasti enemmän. Tällä kertaa keskityin enemmin perhosiin, joita varsinkin koivutyttöperhosia lähti tienvarresta edestäni lentoon sen verran paljon, että lopetin niiden laskemisen kun olin päässyt yli kolmenkymmenen. Vastamäen jälkeen alkoi sitten tuulettomilla kohteilla ilmaantua, ensin suruvaippoja, mutta sitten myös nokkos- ja sitruunaperhosia. Toki tälläkin matkalla lintuhavaintoja tuli tehtyä. Metsähanhia lensi ylitseni useita pikku parvia, ilmeisesti Pälkäneen Iltasmäen pelloilta kohti lounasta. Ainakin neljän palokärjen rummutus kaikui matkan varrella, sepelkyyhkyjen kujerrus oli taas lintukonsertin yleisin ääni ja muutama korppikin kävi pyörämiehen kuntoa tarkistamassa. Loppuun on vielä mukava laittaa tähän jännä havainto, aivan kuin aprillipäivän kunniaksi lensi Naakanmäen tornitalojen yli 1.4. jalohaikara länttä kohti. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen)