Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

"Uhkista pahin on luovuttaminen” – Esko Korkeakoski pohtii mielipiteessään, millaisia ratkaisun avaimia Valkeakoskella on talousongelmien selättämiseksi

MIELIPIDE Kaupunkimme talousongelmat vaikuttavat isoilta. Eihän koko henkilöstön yt-menettelyyn muutoin jouduttaisi. Niitä, jotka haluavat jakaa hyvää sinne ja tänne, riittää kyllä, mutta onko niitä, jotka leipovat kakkuja ja kykenevät myös lisäämään niiden jakovaraa? Syyllisten etsintä on nyt turhaa. Syitä taas kannattaa ja pitääkin tutkailla. Valkeakoski ei ole kunnistamme ainoa, jolla on talousongelmia –  niitä on kuntien enemmistöllä. Hiipuvat kunnat – jollaiseksi Koskikin on ajautumassa (?) – syntyvät osin samoista syistä. Kuntien näkymät eivät ole helpottumassa. Valtion rahaa tuskin on tarjolla jatkossakaan lisää. Kuntien tehtävien vähentäminen olisi yllätys. Uhkista pahin on luovuttaminen – oma asenteemme! Mitä pitäisi siis tehdä? Maalaan ensin haasteita tarkoituksella hyvin leveällä pensselillä. Ikäihmisten määrä on kasvussa. Velkamäärät ovat lisääntymässä. Käyttötalousmenot ovat paisumassa. Lyhytnäköisiä investointeja on tehty. Yritystonteilla ei näy pöhinää. Työssä käyvien suhteellinen osuus on vähenemässä. Syntyvyys on hiipumassa. Lasten, nuorten ja perheitten ongelmat ovat lisääntymässä ja vaikeutumassa. Poliittinen kulttuuri ei vaikuta yhtä köyttä yhdistykseltä. Kasvavat sosiaali- ja terveysmenot, alan mitoituksineen ja tiukkoine sääntelyehtoineen vaikeuttavat talouden sopeuttamista. Kelpoisia työntekijöitä ei aina ole edes saatavilla. Virkoja haetaan mielellään kasvavista kunnista. Työhaluisia ja osaavia maahanmuuttajia hamuavat monet maat. Suomenkin haaviin saattaa joku jäädä. Otetaan oppia Lempäälästä Jatkan ratkaisun avaimia pohtimalla. Katsokaamme kauas – jopa kauemmas kuin 10 vuotta. Osa valtuustoaloitteistamme keskittyy liikaa ajankohtaisiin pikku tarpeisiin. Aloitteita tehdään jopa operatiivisista asioista. Nehän tulisi hoitaa muun muassa lähiesimiesten normaalina päivätyönä. Aloitteet eivät aina tue kaupunkistrategian toteuttamista. Pitäisi tehdä myös rakenteellisia uudistuksia. Sellainen olisi vaikkapa niiden tehtävien karsiminen, jotka eivät ole lakisääteisiä. Kuntalaisten suoraa vaikuttamista tulisi lisätä. Kuntaliitossa on kehitelty mitä moninaisimpia suoran vaikuttamisen tapoja niin sanotussa kuntademokratiaverkostossa. Kyse on muun muassa paikallisdemokratian vahvistamisesta kuntalaisten ideoiden ja osaamisen hyödyntämiseksi. Lempäälä oli ja on hyvä esimerkki kunnan työntekijöiden aivoriihestä (= vapaa ideointi) parantaa kunnan tulosta. Eri tavalla ajattelevien ja eri toimialoilla toimivien vuorovaikutusta tulisi lisätä yrityksemme (Valkeakoski) asukkaiden parhaaksi. Tarkoitan muun muassa poliittisia puolueita keskenään (niitä sisäisestikin), urheiluseuroja sekä sääksmäkeläisten ja Koskin taajamalaisten yhteistyötä. Huomaamaton energian hukkaputki on hiekkalaatikko, jossa kaikki eivät voi leikkiä. Kielto osoitetaan esimerkiksi ilmein, elein ja äänenpainoin. Rajat korvien välissä ovat suurempia esteitä yhteistyölle kuin kuntarajat. Yhdessä yrittämisen ja kehittämisen ilmapiiri on taikasana vain, jos siihen uskomme. Kun luomme edellytyksiä yhteistyölle, tuemme innovaatioita (muun muassa uusi idea, käytäntö tai muuta sellaista) ja kun niitä palkitaankin, syntyy sekä laatua että määrää. Tässä mielessä –  mikä voimavara 1400:ssa kunnan työntekijässä onkaan! Menestyjiin liitytään, häviäjät hylätään Uskoa kaupunkimme menestykseen on vahvistettava. Se on myös mielikuvatyötä. Menestyjiin liitytään, häviäjät hylätään. Esimerkiksi Valkeakosken Sanomat – kantaa asioihin ottaessaan – rakentaa johdonmukaisesti myönteistä kaupunkikuvaa. Henry Ford kiteytti asian näin: ”Jos uskot, että pystyt, tai jos et usko, että pystyt, olet oikeassa.” Monilla kunnilla on edessään nyt palveluverkkojensa kriittinen tarkastelu. Koskissakin on tulossa ikävää päätettävää. Syntyvyys alenee. Ikäluokat supistuvat. Kaupunkien keskustat tiivistyvät. Tartummeko härkää sarvista? Kiireessäkään ei pitäisi unohtaa professori W.E. Demingin neuvoa: ”Kehittämisen ja päätöksenteon tulee perustua tosiasioihin.” Resurssijohtamista ei korosteta liikaa. Henkilöstön tulisi olla vahvuuksiansa vastaavissa tehtävissä. Veronmaksajien raha tulisi sijoittaa tuottavimmalla tavalla (esimerkiksi investoinnit). Osaamista tulisi parantaa tavoitteita tukemaan (esimerkiksi täydennyskoulutus). Kannustamisen tarkoituksenmukainen käyttö vaikuttaa yksistäänkin resursseja lisäävästi. Johtajien valinta, jopa vaihtaminenkin ja heidän tehtäviensä uudelleenorganisointi ovat osa päättäjien työkalupakkia. Se on strategista vallankäyttöä, se on tulevaisuuteen vaikuttamista sitä ennakoiden ja sitä rakentaen. Esko Korkeakoski kaupunginvaltuuston varajäsen (kok.) Kirjoituksessa on osin hyödynnetty muun muassa Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhusen ja Riihimäen kaupunginjohtaja Sami Sulkon eduskunnan Pikkuparlamentissa 6.3.1920 käyttämiä puheenvuoroja.