Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Kehenkään ei voida kohdistaa pakkotoimia tai velvoituksia iän perusteella”, kritisoi Hannu Uusikartano yli 70-vuotiaiden eristämistä mielipidekirjoituksessaan

Tartuntatautilain mukaan "Kunnan ...tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää yleisvaaralliseen tartuntatautiin (määritelty asetuksella, COVID-19 lisätty 14. helmikuuta.) sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön eristämisestä tai vastaavalle taudille altistuneen tai altistuneeksi perustellusti epäillyn henkilön asettamisesta karanteeniin, jos taudin leviämisen vaara on ilmeinen ja jos taudin leviämistä ei voida estää muilla toimenpiteillä. Eristäminen toteutetaan terveydenhuollon toimintayksikössä ja karanteeni kotona tai muussa määrätyssä paikassa. Eristämisen kesto on enintään kaksi kuukautta ja karanteenin yksi kuukausi (pidennettävissä enintään kuudella ja vastaavasti yhdellä kuukaudella). Tarvittaessa sekä eristäminen, että karanteeni, molemmat jopa lukitun oven takana voidaan toteuttaa kohdehenkilön tahdosta riippumatta. Tartuntatautilaissa on lisäksi määräyksiä tietenkin myös sanktioista: "Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta... rikkoo... karanteenia tai eristämistä... koskevassa asetuksessa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi asetetun velvollisuuden, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, terveydensuojelurikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.” Valtioneuvoston tiedote 140/2020 16. maaliskuuta linjaa: "Toimintaohjeena yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan (karanteenia vastaavat olosuhteet), pois lukien kansanedustajat, valtiojohto ja kunnalliset luottamushenkilöt." STM toisti tiedotteellaan 55/2020 19. maaliskuuta saman "velvoitteen", mutta puhui sitten kehotuksesta, antoi asiointiohjeita ja esitti etäisyyttä koskevan ohjeen, "vähintään metrin verran". Tartuntatautilaki siis mahdollistaa pakkokeinot vain, jos sairastuminen tai altistuminen yleisvaaralliseksi luokitellulle taudille on todettu tai jos siitä on perusteltu epäilty. Kehenkään ei siis voida kohdistaa pakkotoimia tai ”velvoituksia” iän tai jonkin muun sairauden perusteella, ei ainakaan vielä. Tämän takaa peruutuslain yhdenvertaisuuspykälä. On outoa, että hallitus ensimmäisessä ukaasissaan 70+ joukolle käytti voimakasta, ainakin minusta lakiin perustumatonta ilmaisua "velvoitetaan", mutta toisaalta vesitti velvoittamistaan ilmaisulla "mahdollisuuksien mukaan". Verraten autoilijat velvoitetaan noudattamaan nopeusrajoitusta mahdollisuuksien mukaan. Oliko kysymys tietämättömyydestä, vai haluttiinko kenties jo muutenkin (yli)kuuliaista kansaa hieman pelotella? Myös "hauraiden 70+ vanhusten" eristämisestä, siis väärää ilmaisua käyttäen on puhuttu ministeritasoa myöten (toimittajat tietysti perässä). Hyvin on viesti mennytkin perille, ulkoilu on muuttunut mulkoiluksi. Se, että pääministeri on nyt ryhtynyt käyttämään oikeata ilmaisua "suositus", tuskin enää kansan päätä kääntää, "Viruslingot pysykööt kotonaan!" Hannu Uusikartano Kansalainen, 2. lk