Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Valkeakoskelainen Ville Virkki kirjoitti konkurssihakemusta, kun kuuli valinnastaan Marriottin hotellinjohtajaksi – ”Universumi teki hassun ajoituksen, nauratti ja itketti yhtä aikaa”

Tämän vuoden heinäkuun ensimmäisestä tuli toimitusjohtaja Ville Virkin elämässä päivä, jonka hän sekä halusi että ei halunnut kokea. Aamu alkoi konkurssihakemuksen tekemisellä. Unelma Tullin Saunasta oli tullut tiensä päähän vain reilussa vuodessa. Liiketoiminta vei paljon enemmän kuin toi eikä urbaani sauna kerännyt asiakkaita niin paljon kuin olisi pitänyt. Pettymys maistui karvaalle. Valkeakoskelaisen Virkin ja hänen vaimonsa Eveliina Virkin perustama ja pyörittämä Dream Hostel & Hotel on kannattava ja moneen kertaan palkittu paikka. Virkit ajattelivat, että Tullin Sauna olisi luonteva laajennus toimintaan. Tappio kirveli rajusti. Konkurssihakemusta laatiessaan Virkki kuuli tulleensa valituksi maailman suurimman hotelliketjun Marriottin ensimmäisen Suomeen rakennetun hotellin johtoon Tampereelle. Hotelli avaa ovensa tammikuussa Tampere-talon vieressä. – Universumi teki hassun ajoituksen. Nauratti ja itketti yhtä aikaa. Toisaalta päivä ei ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinen, jolloin tuntui siltä, että kaikki tapahtuu yhtä aikaa. Syyskuun alussa pettymys on käsitelty. Nyt päällimmäisenä on malttamaton innostus uudesta työstä ja siitä, mitä kaikkea se tuo mukanaan. Työhuone löytyy toistaiseksi Tampere-talosta. Kesän mittaan on tehty kaikki tarpeellinen, jotta Eveliina Virkki voi jatkaa Dream Hostel & Hotelin kehittämistä sen toimitusjohtajana. Virkki jättäytyi hostellin arjen toiminnasta heti valintansa jälkeen. Tulossa on työntäyteinen syksy: koulutusta Marriott-hotellin konseptiin, hotellin henkilökunnan rekrytointi ja kirsikkana kakun päällä hotellin avaaminen tammikuussa. Turvallisuus loi vahvan itsetunnon Virkkiä on vienyt eteenpäin kotoa tarttunut rajaton uteliaisuus. Hän sanoo joskus miettineensä, miksi hän päätyi koulun näytelmään enkeliksi, keikkatyöläiseksi karjaa ruokkimaan tai Malesiaan yliopistoon assistentiksi. Vastaus on yksinkertainen: Halu oppia lisää ja ymmärtää, miten kaikki toimii. Ehkä myös siksi, että hän innostuu nopeasti uusista asioista ja sanoo helposti kyllä. Kotona häntä ei pakotettu mihinkään suuntaan tai muottiin, vaan hän sai etsiä oman tiensä. –Vanhemmillani on ollut hieno huomaamaton tapa tukea ja rakentaa lasten itseluottamusta. Turvallisuus ja tunne, että minuun luotetaan, ovat luoneet perustan vahvalle itsetunnolle. Saattaa tietysti olla, että vanhemmat ovat joskus miettineet, että mitähän tästäkin tulee. Esimerkiksi silloin, kun nuori mies järjesti teemabileitä kavereilleen ja mietti vasta jälkeenpäin, että laskut jäävät hänen maksettavakseen. –Poltin pari kertaa sormet, vaikkakaan en pahasti. Silloin opin, että oma selusta pitää varmistaa, jos haluaa tehdä siistejä asioita. Virkki saa kiittää äitiään siitä, että alkoi opiskella kansainvälistä kauppaa ammattikorkeakoulussa. Yrittäjyys ei ollut millään tavoin suunnitelmissa eikä perheen arjessa läsnä. Äiti oli töissä työvoimatoimistossa ja isä paperitehtaalla osto-osastolla. Yrittäjyyden idut voivat löytyä toki kauempaa, sillä äidin pappa oli kauppaneuvos Kalle Kaihari . Virkki muistaa mökkivierailut Ylöjärvellä ja yhteiset juhlat, vaikka oli papan kuollessa kahdeksanvuotias. – Ehkä kyse on siitä, miten kotona on opetettu rahan ja työn arvoa. Äiti on sanonut, että ihan sama mitä teet, kunhan teet töitä. Armeijan jälkeen nuori mies haaveili antropologian opinnoista yliopistossa, mutta hakuaika lipsahti ohi. Äiti tuuppasi poikaansa Hämeen ammattikorkeakoulun Valkeakosken yksikön suuntaan. Virkki haki, pääsi ja aloitti opinnot vuonna 2002, vaikka Valkeakoskelle jääminen ei ollut millään tavoin houkutteleva vaihtoehto. Kun kansainvälinen opiskelijaporukka tutustui toisiinsa ja yhteisö tiivistyi, opiskelusta tuli mukavaa. Jo seuraavana vuonna Virkki hyppäsi elämänsä ensimmäistä kertaa lentokoneeseen ja lähti puoleksi vuodeksi Floridaan kansainväliseen yliopistoon vaihtoon. 28 000 opiskelijan 10 ravintolan ja yökerhon kampus olivat pikkukaupungin pojalle melkoinen kokemus. Tärkeää oli myös se, miten muut suhtautuivat opintoihinsa. – Sanoin huonekaverille, että lähde baariin. Hän vastasi, että lukee mieluummin, koska haluaa olla maailman paras bisneksessä. Se muutti vähän omaakin ajattelua. Amerikasta palattuaan Virkki lähti kaverin yllyttämänä tämän kanssa Malesiaan työharjoitteluun. – Palaan kokemukseen usein, vaikka muuten elän 99-prosenttisesti tulevaisuudessa. Muistan makuja, hajuja ja sitä, miten pelattiin sählyä paikallisten työkavereiden kanssa. Se oli aitoa vuorovaikutusta ja varmaan sykäys myöhemmille uravalinnoille. Maailmanympärimatka päättyi Australiaan Dream Hostellin syntymiseen tarvittiin kuitenkin vielä muutama vuosi ja yksi käänteentekevä matka. Ville ja Eveliina Virkki tapasivat Valkeakoskella yökerho Lolassa joulupäivänä 2005. Huhtikuussa Ville tuli ehdottaneeksi, että josko lähdettäisiin maailmanympärimatkalle. –Meillä oli looginen lähestymistapa parisuhteeseen. Ehdimme matkalla tutustua. Jos ei yhteistyö toimi, niin erotaan, kun palataan. Pariskunta huomasi viihtyvänsä toistensa kanssa ja toimivansa hyvin yhdessä. Neljän kuukauden aikana he kiersivät Amerikkaa ja päätyivät Fidzin kautta Australiaan. Tarkoitus oli jatkaa Kaakkois-Aasiaan. Tosin rahaa oli niukasti jäljellä, sillä budjetti oli alun perin liian pieni ja luottokortin joustokin käytetty. Australiassa Ville kiinnitti huomiota siihen, että Eveliina oli kovin väsynyt. Vähän myöhemmin tämä teki positiivisen raskaustestin. –Mietimme, että koska olimme olleet neljä kuukautta reissussa, luottokortit ovat tapissa ja Eve raskaana, niin eiköhän ole parempi pakata kamat ja hypätä Suomen-koneeseen. 32 tunnin kuluttua he olivat kotona. Edessä oli uusi yhteinen arki. Oppitunti suomalaisesta byrokratiasta Matkalla maailman hostelleissa Virkit huomasivat, millaisia ovat hyvät majapaikat. Heille muodostui käsitys siitä, mitä pitää olla tarjolla ja mitä ihmiset kaipaavat. Kun silmiin sattui pari uutista, joissa todettiin, ettei Tampereella ollut edullista majoitusta, Virkki tuli miettineeksi, että hostellin perustaminen voisi olla hauskaa ja elämällekin pitäisi löytyä suunta. Kolmen vuoden ajan Virkit etsivät tietoa, suunnittelivat ja haaveilivat. Lopulta oltiin niin pitkällä, että löytyi sopiva tila. Samalla tuli oppitunti suomalaisesta byrokratiasta. Tila ei käynyt, koska olisi pitänyt olla oma koneellinen ilmastointi. Asemakaava esti huoneiston käytön majoitukseen. Seuraavia tiloja Virkki etsi kaavakartan kanssa. Kummallista kyllä, kadun toisella puolella, viidennessä kerroksessa oli tila, johon majoitusliikkeen sai perustaa. Ilmanvaihtokin oli. Virkit tekivät vuokrasopimuksen. Sitten palotarkastaja kertoi, että paloportaat olivat 30 senttiä liian kapeat. Uusien rakentaminen nielaisisi leijonanosan jo neuvotelluista rahoituksesta. Kaiken lisäksi tiloista luopuminen olisi tarkoittanut takuuvuokrien menetystä. – Nojasin kyynärpäihin, istuin lattialla ja kerroin kirjanpitäjälleni, että joudun maksamaan 11 000 euroa takuuvuokria ja minulla on tila, jota en voi käyttää. Kirjanpitäjä otti avuksi rakennusmestarimiehensä, joka järjesteli asiat. Virkit pääsivät jo vuokraamastaan tilasta eroon ja uusi tila löytyi alakerrasta. Virkki kävi uudelleen rahoitusneuvottelut, mutta ilman omarahoitusosuutta tilanne oli hankala. Vanhemmat olivat jo lainoja takaamassa mutta ympäriltä löytyi lisää ihmisiä, jotka luottivat. Täti panttasi paritalon puolikkaansa ja rakennusmestari ryhtyi hänkin lainaa takaamaan. – Täytyy olla ikuisesti kiitollinen, että on ollut ihmisiä, jotka ovat uskoneet meihin, vaikka on itseltä meinannut usko loppua. Dream Hostel ja Hotel syntyi ja alkoi menestyä. ”Suomalaiset ovat parhaita keskinkertaisessa asiakaspalvelussa” Hostelli on selvästi ollut erinomainen alusta oppia nyt alkavaan tehtävään. Esimerkiksi asiakaspalvelua ei voi hänen mielestään koskaan tehdä liian hyvin. – Suomalaiset ovat maailman parhaita keskinkertaisessa asiakaspalvelussa. Hän sanoo, että astetta parempi palvelu on kiinni pienistä asioista. Virkki kertoo tarinan, miten eräänä aamuna rankasti juhlitun illan jälkeen päätti hampurilaisravintolassa tehdä työpäivästään hauskan ja kysyä jokaiselta asiakkaalta eri tavalla, mitä saisi olla. Neljän viiden tunnin jälkeen alkoi olla hankalaa. – Ainakin uskottelen itselleni, että onnistuin siinä. Myös pieleen menneellä Tullin Saunalla oli tarkoituksensa. – Jos Sauna olisi mennyt eri tavalla, niin en mä varmaan olisi hakenut paikkaa. Kaikin tavoin hankala vuosi opetti ymmärrystä omasta tavasta toimia. – Olen varmasti parempi johtaja, osaan olla selkeämpi ja vaativampi. Osaan myös luottaa omaan tekemiseen ja visioon aiempaa enemmän. Tuskin eläkkeelle Tampereen Marriottista Virkki on vaihtelunhaluinen ja saanut hostellissa tehdä asiat niin kuin itse haluaa. Miten hän mahtaa sopeutua tarkkaan konseptiin? – On tosi outoa, että joku muu vaihtaa lamput kuin minä. Olen kääntänyt tämän asian niin, että kun kaikki muu on pureskeltu, niin voin tehdä sitä, mitä parhaiten osaan, ja työskennellä asiakaspalvelun ja elämysten eteen. Hän myöntää, että varmasti joskus kaipaa asiakaspalvelua ja asiakkaiden kohtaamista. Samalla hän tapansa mukaan katsoo tulevaisuuteen. Hän sanoo, että tuskin jää eläkkeelle Tampereen Marriottin johtajan paikalta. Iso ketju on ennen kaikkea mahdollisuus. – Kymmenen vuoden päästä meidän kuopus on 16-vuotias ja esimerkiksi ulkomaille lähtö on helpompaa – vaikkapa johonkin toiseen Marriottin hotelliin.