Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Riittää, että perusarki rullaa” – Neljän lapsen äiti Eeva Hukari kertoo, miten ajatukset äitiydestä ja ihanteista ovat muuttuneet lasten saamisen myötä

Äitien juhlapäivää vietetään tänään sunnuntaina. Tärkeän päivän kunniaksi piipahdimme jututtamaan neljän lapsen äitiä Eeva Hukaria . Perheen uusin jäsen Nooa syntyi viisi viikkoa sitten. Lapsikatraaseen kuuluvat myös 7-vuotias Ester , 4-vuotias Naomi ja 2-vuotias Aaron . Millaista arki on nyt koululaisen, kahden pienen lapsen ja vauvan kanssa? – Arki on hyvin touhuntäyteistä. Tekemistä riittää, mutta iloakin on paljon. Lapsikeskeistä elämää – paljolti lasten ehdoilla mennään tällä hetkellä. Lapsilla on pienet ikäerot, joten heistä on seuraa toisilleen. Nyt pienen vauvan kanssa on vielä totuttelua uuteen perheenjäseneen. Suuressa perheessä vauhtia varmaan riittää? – Kyllä. Tylsiä hetkiä ei ole. Välillä meinaa kädet loppua kesken. Nyt kun lapsia on monta, olen oppinut pyytämään apua. Lasten isovanhemmat asuvat onneksi melko lähellä. – Aikaisemmin ajattelin enemmän, että pitää pystyä tekemään asiat täydellisesti. Jokainen äiti haluaa olla paras mahdollinen äiti, ja paineita tulee helposti. Omat voimavarat ovat kuitenkin rajalliset, ja on ihan sallittua olla välillä väsynyt. – Esimerkiksi kodin siisteydessä olen höllännyt. Ei haittaa, jos on välillä sotkuista. Elämä saa näkyä. Pääasia, että perusarki rullaa. Se riittää. Lapset ovat lopulta onnellisia aika pienistä asioista. Oletko aina haaveillut suuresta perheestä? – Perheestä olen kyllä aina haaveillut. Lasten saaminen ei ollut meille itsestään selvää, ja alussa oli pettymyksiä. Nyt tuntuu ihmeelliseltä, että olemme saaneet neljä lasta. Olette asuneet lasten kanssa myös ulkomailla. Millaista oli pienten lasten kanssa uudessa maassa? – Asuimme Japanissa neljä vuotta – teimme siellä lähetystyötä. Kun lähdimme Japaniin, esikoisemme Ester oli kymmenen kuukauden ikäinen. Kaksi seuraavaa lastamme, Naomi ja Aaron, syntyivät Japanissa. Muutto toiseen maahan oli iso prosessi ja vaati uskallusta. – Mieheni Arni on asunut lapsena Japanissa ja osaa kielen. Minulle maa oli aluksi vieras, enkä osannut kieltä. Japanissa ei paljoa puhuta englantia. Neuvolakäynnit ja muut hoidettiin japaniksi. Kielen opettelu vei voimia. Kävin kielikoulussa kaksi vuotta, ja se kävi päivätyöstä. – Uudessa maassa ei ollut samanlaisia tukiverkostoja kuin Suomessa. Olimme aika omillamme ja ajattelin, että pitää pärjätä ilman apua. Toisaalta se aika hitsasi meidän perhettä tiiviisti yhteen. Japanista on paljon tärkeitä muistoja. Antoiko Japanissa asuminen uusia ajatuksia äitiyteen? – Japanissa perinteinen kotiäitiys on yleisempää kuin Suomessa. Naiset kyllä kouluttautuvat, mutta on tavallista jäädä kotiin sitten, kun saa lapsia. Itse tein Japanissa välillä töitä. Kun Nooa vähän kasvaa, olet ajatellut palata töihin. Olen ammatiltani terveydenhoitaja. –Myös lasten kasvatus on erilaista kuin Suomessa. Lapsia opetetaan jo pienestä pitäen hillitsemään tunteitaan sen sijaan, että tunteita saisi näyttää avoimesti. Jos lapsi leikkipuistossa alkoi itkeä, vanhemmat yrittivät hillitä lasta, jotta ei aiheuteta hämminkiä eikä häiritä toisia. Se oli pysäyttävää ja tuntui itsestä vieraalta. Kaikki tunteet kuuluvat elämään. – Ester aloitti Japanissa leikkikoulun. Siellä näkyi ajatus, että kaikkien lapsien oletetaan tekevän asiat juuri samalla tavalla. Suomessa lapsilla on enemmän vapautta olla oma itsensä. Mikä on parasta äitiydessä? – Se, että pääsee näkemään maailmaa lasten silmin – ihmettelemään pieniä asioita. Arki kaikkine tunteineen. Entä vaikeinta? – Huolen kantaminen. Kun rakkaus ja välittäminen on niin suurta, niin on myös huoli. Äitiys on näiden kahden välillä painimista. Miten vietätte äitienpäivää? – Vähän parempaa aamupalaa on ollut tarjolla – lapset ovat iskän kanssa tehneet. Kerhoissa askarreltuja kortteja olen saanut. Yleensä olemme myös käyneet kylässä mummun luona, mutta nyt ei kylään pääse. Ehkä käymme ajelulla ja viemme kukan ovelle. Millainen äiti haluaisit olla lastesi silmissä? – Toivon, että he voivat aina tulla äidin luo – olivat asiat sitten kuinka huonosti tahansa. Toivon, että he kokevat olevansa riittäviä ja rakastettuja ja saavat sellaiset eväät, että uskaltavat lähteä kokeilemaan siipiään.