Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Arvio: Farssien ystävät pysykööt kaukana Kauppilanmäen teatteri-illoista – Kaikki muut saavat nauttia kesän raikkaimmasta ja erikoisimmasta esityksestä

Teatteri: Sata syytä istua puussa ja Isäs oli. Ensi-iltaesitys 27.6. Kauppilanmäen museoalueella. Käsikirjoitus ja ohjaus: Marko Itkonen. Rooleissa: Mira Flinkman, Janne Kulosaari, Lauri Heinonen, Pauliina Syrjälä, Katja Sillanpää ja Ulla Huoviala-Kääpä. Sanottakoon nyt heti alkuun yksi asia: Marko Itkosen luomat Kauppilanmäen teatteri-illat eivät edusta keskimääräistä suomalaista kesäteatteria. Jos kaipaa kesäteatterikokemuksekseen perinteistä farssia tai musiikkinäytelmää, ei ehkä kannata suunnistaa Kauppilanmäen museoalueelle. Jos taas kaipaa raikasta mutta hiukan nyrjähtänyttä teatteria, Kauppilanmäki on juuri oikea paikka. Viime kesänä aloitetut teatteri-illat osoittautuivat menestyksekkääksi konseptiksi, minkä vuoksi odotukset ovat varmasti monella katsojalla korkealla. Tänä kesänä jatketaan samalla sapluunalla kuin viime vuonna. Illan aikana yleisölle tarjoillaan kaksi keskenään hyvin erilaista pienoisnäytelmää: Sata syytä istua puussa ja Isäs oli . Muuntautumiskykyiset näyttelijät ihastuttavat Sata syytä istua puussa ei edusta perinteistä näytelmää ollenkaan, vaan se koottu erilaisista kohtauksista ja tilanteista. Niissä nyky-yhteiskuntaa tarkastellaan tarkkanäköisesti ja absurdisti. Esitys on saanut pontta sosiaalisesta mediasta kerätyistä tarinoista. Niissä ihmiset ovat saaneet kertoa esityksen nimen mukaisesti syitä siihen, miksi kannattaa istua puussa. Ja niitähän riittää. Näyttelijät Mira Flinkman , Janne Kulosaari ja Lauri Heinonen tekevät loistosuoritukset. He marssittavat lavalle hahmoja, jotka ovat samaan aikaan sekä koomisia että pelottavan tuttuja. Kolmikon muuntautumiskyky on esityksen kantava voima. Kohtaukset osuvat huumorihermoon, mutta saavat samaan aikaan miettimään, mikä nykymaailman menoa riivaa. Sata syytä istua puussa on teatteri-illan kahdesta esityksestä kepeämpi, mutta muodoltaan haastavampi. Se on myös hajanaisempi ja olisi ehkä joissain kohdissa kaivannut tiivistämistä. Aihepiiriensä ja toteutuksensa puolesta se on kuitenkin oivaltavaa teatteria ja hauskuudessaankin kriittinen kommentti nyky-yhteiskuntaa kohtaan. Sydäntä särkevä tragikomedia Illan toisella puoliskolla nähtävä Isäs oli on perinteisempää puheteatteria. Näytelmässä kaksi siskosta palaa kotikyläänsä äitinsä kuolinpesän siivoukseen. Edellisestä kohtaamisesta on kulunut vuosia. Yhteiset muistot alkavat herätä henkiin, eivätkä piirrä kovin kaunista kuvaa lapsuudesta ja edesmenneestä äidistä. Siskokset Johanna ( Pauliina Syrjälä ) ja Elina (Mira Flinkman) joutuvat kohtamaan asioita, joita ovat yrittäneet painaa pois mielestään. Isäs oli on murheellinen ja valitettavan tuttu tarina. Vaikka esitys käsittelee perheen ongelmia huumorin keinoin, se saa sydänalan läikehtimään surusta. Flinkman ja Syrjälä onnistuvat hienosti tekemään eläväksi siskojen välisen dynamiikan, haavoittuvuuden – mutta myös rakkauden. Tarinaa vetää yhteen Elina, joka toimii myös kertojana. Rooli on kuin tehty Flinkmanille, jonka vahva läsnäolo ja luontevuus ovat esityksen parasta antia. Isäs oli tuo hienosti esille jälleen myös Janne Kulosaaren muuntautumiskyvyn. Ulla Huoviala-Kääpä ja Katja Sillanpää ovat Flinkmania ja Syrjälää pienemmissä mutta tärkeissä rooleissa. Isäs oli on tarinana usein ja monin keinoin käsitelty. Silti se koskettaa ja jää mieleen pyörimään. Esitysten erilaisuus on teatteri-illan vahvuus, mutta kokonaisuus voi myös jakaa mielipiteitä. Kun lavalla nähdään kaksi erilaista esitystä, toinen tahtoo vetää pidemmän korren. Katsojasta riippuu, kumpi.