Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Onko alkoholi totuusseerumi, miksi paukku tekee joistakin aggressiivisia? – Päihdelääkäri ja tutkijat kertovat, mitä ihmiselle tapahtuu humalassa

Aamulla Jania hävetti. Hän oli raivostunut edellisenä iltana ravintolassa. Niin oli käynyt ties kuinka monta kertaa. Jani oli ollut miesystävänsä ja kavereidensa kanssa iltaa viettämässä, ja lopulta seurue oli suunnannut yökerhoon. Siellä yhteisen hauskanpidon suunta muuttui. Selvänä Jani ei ollut lainkaan mustasukkainen, mutta promillemäärän noustessa myös mustasukkaisuus alkoi nostaa päätään. Silloin hän näki helposti punaista. Jani oli selvänä sosiaalinen ja tarinaniskijän maineessa. Ja kun Janin kumppani meni tanssimaan ilman häntä ja jutteli toisen miehen kanssa, Jani hermostui niin, että ulkopuoliset joutuivat rauhoittamaan tilannetta. Jani oli selvänä sosiaalinen ja tarinaniskijän maineessa. Alkoholin vaikutuksen alaisena hän kuitenkin muuttui kuin eri ihmiseksi. Niin tapahtui myös tuona baari-iltana useampia vuosia sitten. Jani saattoi olla humalassa aggressiivinen. Kerran hän esimerkiksi alkoi juhlissa töniä puolisonsa ystävää ja käski tätä lähtemään. –  En muista miksi. Kai päässäni oli joku mustasukkaisuuskohtaus menossa, Jani, 31, kertoo. Janin käytös ei koskaan johtanut rikossyytteisiin. Putkaan hän tosin joutui muutaman kerran. Väkivaltaisen käytöksen vaihe jäi Janin mukaan lyhyeksi, mutta muutos selvän ja juopuneen Janin välillä kävi vuosien aikana yhä dramaattisemmaksi. –  Usein alkoholi vähentää estoja ja tekee sosiaaliseksi, mutta vahvassa humalassa aloin kääntyä sisäänpäin ja halusin olla yksin, Jani kertoo. Seuraavana päivänä edellisen illan käytös tuntui Janista yleensä oudolta ja vieraalta – jos hän sitä edes muisti. Muut kuitenkin muistivat. Janin käytös myrkytti parisuhteen lisäksi myös ystävyyssuhteita. –  Ystävät pitivät minua kyllä hyvänä tyyppinä, mutta alkoivat vältellä silloin, jos tiesivät minun olevan humalassa. Puolisoni kanssa emme enää saaneet kutsuja yhteisiin illanviettoihin. Parisuhteen päätyttyä Jani joi yksin. Usein niin, että muisti meni. Käytös oli ahdistunutta ja sekavaa. Janin ja jutussa myöhemmin esiintyvän Tiian nimet on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Aitoa vai ei? Moni varmasti tunnistaa takakireän työkaverin, joka firman bileissä on parin lasillisen jälkeen halailemassa. Tai sen pariskunnan, jota ei haluaisi kutsua juhliin, koska pari päätyy aina riitelemään. Miten ja miksi alkoholi vaikuttaa joihinkin ihmisiin niin voimakkaasti? Olemmeko humalassa aidoimmillamme? Vai tilassa, jossa emme pysty ymmärtämään tekojamme? Humalassa aivojemme ”jarru” ja ”kaasu” eivät toimi samalla tavalla kuin selvin päin. Moni tekijä vaikuttaa siihen, mitä alkoholi tekee ihmisille, sanoo päihdelääketieteen apulaisprofessori Solja Niemelä Turun yliopistosta. Merkitystä on muun muassa perimällä, juomistilanteella ja -nopeudella sekä hormoneilla, mielialalla ja verensokerilla. –  Vaikutus on aina yksilöllinen, ja geneettisistä syistä myös sietokyvyssä on eroja. Yleensä alkoholi on euforisoiva ja rauhoittava, mutta samalla myös stimuloiva. Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon ja aivotoimintaa kiihdyttäviin ja lamaaviin välittäjäaineisiin, eli humalassa aivojemme ”jarru” ja ”kaasu” eivät toimi samalla tavalla kuin selvin päin. Humalassa impulssikontrolli heikkenee ja aistikokemukset muuttuvat. – Juominen liukastaa jarruja ja voi laukaista yllättäviä reaktioita. Ujolta vaikuttavasta voi tulla letkeä seuraihminen. Kovassa kännissä ihminen ei välttämättä tunne kipua samalla tavalla. Alkoholi lamaa aivoalueita Aivoissa tapahtuviin muutoksiin ei tarvita suuria määriä alkoholia, sanoo biologi ja riippuvuuksiin keskittynyttä neurobiologista tutkimusta tehnyt Petri Hyytiä Helsingin yliopistosta. Hyytiä ei usko, että ihmisen persoonallisuus muuttuu humalassa vaan että aivot käsittelevät asioita eri tavalla. Tai oikeastaan lakkaavat käsittelemästä. – Alkoholi alkaa vähitellen lamata eri aivoalueita. Muutokset alkavat aivokuoresta ja näkyvät jopa alle 0,5 promillen kohdalla. Ensin heikkenevät huomiokyky, tarkkaavaisuus ja reaktionopeus, sen jälkeen motorinen koordinaatio, josta pikkuaivot huolehtivat. Kun veren alkoholipitoisuus nousee tarpeeksi, se sotkee hermosolujen välisiä kytkentöjä muistitoiminnoista vastaavassa hippokampuksessa. Ensin työmuisti heikkenee, ja lopulta voi olla, ettei pitkäkestoiseen muistiin tallennu muistiainesta lainkaan. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi niin, että ihminen jankkaa yhtä ja samaa asiaa. Tietääkö ihminen tällaisessa tilassa, mitä hän tekee? –  Todennäköisesti jossain määrin. Vaikka toiminnanohjaus ja tietoisuus omasta toiminnasta heikkenevät, ihminen pysyy toimintakykyisenä esimerkiksi motoristen automaatioiden suhteen, Hyytiä sanoo. Tästä syystä bileiden jälkeen herättyään ei välttämättä heti – tai koskaan – muista, miten on päässyt kotiin tai sinne, minne ikinä onkaan päätynyt. Paljon opittua Päihtymys on Helsingin yliopiston sosiologian dosentin Anu Kataisen mukaan yhdistelmä fysiologista reaktiota ja kulttuurisia odotuksia. Hänen mukaansa niitä on liki mahdotonta erottaa toisistaan. –  Juomisessa ja humalakäyttäytymisessä on paljon opittua. Se on kuin rituaali, johon kasvamme ja jonka kokemista sosiaalisuus värittää voimakkaasti, Katainen sanoo. Joissain kulttuureissa humala ei saa näkyä, toisissa sitä jopa ylinäytellään. –  Monet tekijät vaikuttavat, ja osa kokee enemmän euforiaa, kun taas osa ei saa siitä mitään irti. Alkoholiin liittyy eri maissa erilaisia odotuksia. Joissain kulttuureissa humala ei esimerkiksi saa näkyä, kun taas toisissa sitä jopa hieman ylinäytellään. Juominen luo sidoksen ryhmän välille, ja se voi mahdollistaa avoimemman puhumisen. Yksi kulttuurinen näkökulma on Kataisen mukaan se, hyväksytäänkö humalaiselta poikkeava käytös eli käytetäänkö alkoholia tekosyynä tehdä tyhmyyksiä ja lyödä yli. Jos kulttuuri esimerkiksi suhtautuu suopeasti humalaisen aggressiivisuuteen tai ylikorostuneeseen seksuaalisuuteen, voi ihminen alkaa kontrollinsa heiketessä toimia tuon mallin mukaan. Katainen ei myöskään pidä alkoholia totuusseerumina niin kuin joskus on esitetty. Hän ei usko, että päihtymys kuorisi ihmisestä esiin jotain erityisen aitoa. Ihmisessä on jatkuvasti läsnä eri puolia. –  Ihminen elää tilanteessa, ja tilanteet tuottavat erilaisia odotuksia ja yllykkeitä. Päihtyneenä reaktiot vaihtelevat sen mukaan, keitä on läsnä, mitä tehdään ja mikä on oma fysiologia. Hyväntuulisen ongelma Viisi vuotta sitten Tiialle , 33, tuli ero. Se ei ollut siisti. Tiia kärsi unettomuudesta, masentui ja joutui sairauslomalle. Ajatukset olivat synkkiä, ja ihmisten näkeminen ahdisti. Hän tiesi, että yksin oleminen ei tekisi hyvää. Tiia ajatteli, että ehkä alkoholi auttaisi kohtaamaan toisia. – Alkoholi vaikutti minuun tehokkaasti jo nuorena. Juodessa tuntui siltä kuin lentäisin kuuhun. En koskaan väsähtänyt vaan olin voittamaton ja aina maailman hyväntuulisin. Ja kyllähän monet illat olivat eeppisiä, Tiia sanoo. Koska alkoholi teki Tiian hyväntuuliseksi, hän ei pitänyt juomistaan ongelmana. Mutta se, mikä oli nuorena ollut vielä hauskaa, muuttui ihan muuksi. Jälkikäteen Tiia on tajunnut, että olisi tarvinnut tilanteessaan ammattiapua, ei viinaa. Seuraavat pari vuotta olivat holtittomia. Tiia meinasi loukata itsensä useita kertoja, kun annosmäärät kasvoivat. Hän päätyi täysin tuntemattomien kanssa jatkoille, ei välittänyt turvallisuudestaan ja oli lähellä sotkea myös kavereidensa parisuhteita. Tiia ei tykännyt siitä ihmisestä, joka hän humalassa oli. Ja kun hän aloitti terapian, terapeutti ehdotti, että Tiia voisi kokeilla olla puoli vuotta juomatta. Alttius väärintulkinnoille On selvää, että aivotoimintaa säätelevien jarrujen menetys ja valojen asteittainen sammuminen aivojen eri osissa vaikuttavat ihmiseen. Humalaisen aikaperspektiivi hämärtyy, ja hän elää hetkessä. Yksi syy muuttuvalle käytökselle voi Hyytiän mukaan löytyä aivojuovion tumakkeesta, joka säätelee riskinottoa sekä uhkien tunnistamista. –  Humalassa palkkiokäyttäytymiseen liittyvät alueet aivoissa aktivoituvat. Se lisää selvästi ihmisen halua ottaa riskejä”, Hyytiä sanoo. Hän mainitsee kiinnostavasta ristiriidasta: –  Impulsiivisuus siis kasvaa juodessa, mutta samalla ymmärrys oman toiminnan seurauksista heikkenee, koska alkoholi lamaa ensimmäisenä kontrolloinnista vastaavaa otsalohkoa. Humalaisen aikaperspektiivi hämärtyy, ja hän elää hetkessä. Ongelmia kärjistää usein se, että muutkin seurueessa ovat humalassa. Humalaisten kesken kommunikointi voi ikään kuin hajota ja siitä saattaa seurata arvaamattomia väärinkäsityksiä. Syy saattaa olla nyt mantelitumakkeessa, jonka toiminta heikkenee alle promillen kohdalla. – Mantelitumake aktivoituu visuaalisista ärsykkeistä, kuten esimerkiksi uhkaavista kasvoista. Humalassa mantelitumake ei enää reagoi sosiaalisiin signaaleihin ja ihminen voi tulkita tilanteet väärin, Hyytiä sanoo. Humala vääristää Hämmentävä ja väärin tulkittu kohtaaminen voi johtaa aggressiivisuuteen. Ilmiöstä on joskus puhuttu alkoholin aiheuttamana likinäköisyytenä. –  Esimerkiksi aggressioon tai seksuaaliseen lähestymiseen liittyvät tilanteet voivat olla niitä, joissa tulkinta saattaa vääristyä. Lopulta Jani päätti, ettei hän halua juoda. Humalassa hänelle oli alkanut nousta voimakas itsesääli, joka johti itsetuhoisiin ajatuksiin. Impulsiiviselle ihmiselle se oli huono asia. Hän mietti myös sitä, miten oli kohdellut toisia. –  En halunnut olla ihminen, joka käytti hyväkseen läheisiä ihmisiä vain päästäkseen humalaan. Jani haki apua juomiseen. Tällä kertaa itsensä, ei puolison, vanhempien tai työpaikan takia. Nyt Jani on ollut kaksi vuotta juomatta. Huonoa käytöstä ei voi panna humalan piikkiin. Tiiakaan ei ole juonut 2,5 vuoteen. Hän kuvailee valinnan elämänlaatua parantavaa vaikutusta uskomattomaksi, vaikka se onkin vaatinut paljon työtä. Yksi hänen oivalluksensa oli, että humala muuttaa kaikkia ja vääristää ihmissuhteita. Humalassa saattoi kyllä olla hauskaa, mutta selvänä Tiia tajusi, ettei yhdistäviä asioita kaikkien bilekavereiden kanssa ollutkaan niin paljon. –  Minulla oli täysin väärä kuva myös omista sosiaalisista taidoista. En ollutkaan humalassa niin hauska kuin olin kuvitellut, vaan usein tyly ja töksäyttelevä. Olin kehittymätön. Tiia on sittemmin rakentanut uudestaan suhdetta joihinkin luottoystäviinsä. Se on saanut hänet oivaltamaan jotain muutakin: huonoa käytöstä ei voi panna kurjien kokemusten tai humalan piikkiin. –  Jokainen on itse vastuussa teoistaan. Olen kärsinyt, joo, mutta minun täytyy tehdä osuuteni oman elämäni ja läheisteni eteen.