Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tuhannet valkeakoskelaiset kyseenalaistavat Valkeakosken kirkon purkupäätöksen

MIELIPIDE Jaakko Rislakki kirjoitti Valkeakosken kirkon purkupäätöksestä, ja Sääksmäen seurakunta vastasi asiaan samassa lehdessä (VS 13.9.2019). Tässä muutama kommentti seurakunnan vastaukseen. Jos kirkkokiinteistön purkamista on valmisteltu viisi vuotta, miksi perusteelliset kuntokartoitukset tilattiin vasta syksyllä 2017 ja miksi ei esimerkiksi kaupungin luottamushenkilöiltä tai musiikkiyhteisöiltä kysytty mitään? Valmisteluihin ilmeisesti kuului myös 2015 tehty noin 200 000 euroa maksava remontti, jossa muun muassa rakennettiin sadevesiviemärit ja puhdistettiin kellaritilat. Kirkon purkamisesta on kieltämättä keskusteltu jo vuosia ja kirkkoherra Antola itsekin virkaanastujaistilaisuuden yhteydessä lokakuussa 2013 totesi, että kirkkoa ei tarvita (Akaan Seutu 13.10.2013). Valmistelumateriaalia ei toimitettu Purkupäätöksen pääperuste kirkkovaltuuston pöytäkirjan mukaan oli 4,9 miljoonan euron liian kallis korjauskustannus, joka olisi aiheuttanut 11 henkilön irtisanomisen. Koska valtuuston jäsenillä ei ollut tarvittavaa tietoa vaihtoehtoisista ratkaisuista, tällaisen väitteen edessä he eivät uskaltaneet vastustaa purkamista. Strategisista perusteista puhuminen johtuu tarkoitushakuisesta seurakunnan strategiasta, jonka yksi huonosti piilotettu tavoite oli juuri Valkeakosken kirkon purkaminen. Muut purkuperusteet olivat kirkon liian suuret lämmityskustannukset ja vähäinen käyttö, jotka olivat päätöstä tehtäessä ratkaistavissa Rislakin kirjoituksen mukaisesti. ”Kaikkea tarpeellista” valmistelumateriaalia ei toimitettu kirkkovaltuuston jäsenille etukäteen. Esimerkiksi kirkkovaltuustolle ei toimitettu esityslistan liitteenä päätöksen perusteena olevaa hankesuunnitelmaa. Toiseksi, kirkkoneuvoston kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnalta pyytämä lausunto kirkon purkamisesta nimenomaan kirkkovaltuuston käsittelyä varten salattiin kokonaan. Niin sanottu julkinen keskustelutilaisuus oli kaikkea muuta kuin avoin tilaisuus keskustella kirkon purkamisesta. Kirkkoherran esitys purkamisen välttämättömyydestä sekä talousjohtajan selvitykset seurakunnan tekemistä remonteista veivät valtaosan ajasta. Kirkkoherra jopa puhui muistomerkin pystyttämisestä kirkon paikalle niin kuin purkupäätös olisi jo tehty. Puheenvuorot rajattiin minimiin ja kaikille halukkaille ei niitä edes annettu. Miksi ei soviteltu? Valitettavasti Tampereen tuomiokapituli ei tehnyt omia selvityksiä purkupäätöksen perusteista, vaan uskoi seurakunnan antamaan informaatioon sellaisenaan. Kirkkohallituksessa sentään yritettiin perehtyä asiaan ja harvinaisen äänestyksen tulos oli niukka 7–5 -enemmistö purkupäätöksen puolesta. Kirkkohallitushan ei periaatteessa halua asettua kirkkovaltuustojen päätöksiä vastaan. Kirkkoherra kirjoittaa: Koska kirkon kohtalosta ollaan eri mieltä, niin eri kantoja ei voi sovitella. Normaalisti ajatellaan juuri päinvastoin: jos ollaan eri mieltä, niin sovitellaan, jos ollaan samaa mieltä, niin sovittelua ei tarvita. Rislakin kirjoitus ei edusta yksittäistä mielipidettä. Sen takana on tuhansia valkeakoskelaisia.