Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Valkeakoskella on monta matkailukohdetta, joista turistit eivät tiedä – Perille pääsy vaatii seikkailumieltä

Kotimaanmatkailu kasvattaa tilastoja. Entä kotiseutumatkailu? Turistikohteissa on helppo käydä autoilla. Harvinaisissa kohteissa käymiseen vaaditaan hieman vaivaa ja seikkailumieltä. Valkeakoskella ja lähialueilla on monta mielenkiintoista kohdetta, joissa ei turisteja näe. Eivät turistit niistä edes tiedä, saati oman kunnan asukkaat. Aikaa niissä käymiseen kannattaa varata, sillä vain omin avuin pääsee perille. Maailmakin avartuu, kun kulkee kohteisiin viljapellon laidassa, umpimetsässä tai metrin korkuisessa ruohikossa. Mutta miksi kaiken pitäisi olla helppoa? Pienellä vaivannäöllä kokee uusia näkökulmia kotiseutuun. Supassa maailman äänet katoavat Rapolan linnavuori on itsestäänselvyys. Rapolan näköalapaikka Rauttunselän suuntaan on lähes jokaiselle tuttu. Paljon mielenkiintoisempia kohteita Rapolan alueelta kuitenkin löytyy, miksei myös harjun sisäpuolelta. Harjun kaksi suppapainannetta ovat oma maailmansa. Sen huomaa, kun menee suppien pohjalle. Muun maailman äänet katoavat. Supissa on uskomaton akustiikka. Pitihän jokunen vuosi sitten Pekko Käppi jouhikkokonsertin pienemmässä supassa. Pappilan ainutlaatuinen uhrikivi Vanhan kolmostien ja Sääksmäelle kääntyvän tien risteyksestä näkyy pellolla Pappilan uhrikivi, joka on suuruudessaan ainutlaatuinen. Myytteihin sopivasti sen ylitse kaareutuu pyhä pihlaja. Uhri- eli kuppikivessä on 38 hiottua kuppia, niiden aihioita neljä ja lisäksi isompia maljoja seitsemän kappaletta. Kuppikiviä on Valkeakosken alueella kaikkiaan 28 kohteessa. Pappilan pellolta lyhyen matkan päässä on toinen näyttävä kuppikivi eli Hirvikallion kuppikivikohde, jossa kuppeja on 30 kappaletta ja kuppien aihioita 10 kappaletta. Pappilan kuppikivi on tänä päivänä päältä melko sammaloitunut, mutta pienellä sammalen raaputuksella kupit tulevat näkyviin. Rapolanharjun syntyvaiheet näkyvät edelleen luonnossa. Yoldiavaiheen aikana eli noin 11 000 vuotta sitten syntyi jääkauden jälkeinen harju. Yoldiameren ranta on näkyvissä 140 metrin korkeudella merenpinnasta. Rapolanharju kohoaa vertailun vuoksi 149 metrin korkeuteen merenpinnasta. Myös Ancylusjärven (noin 8000 vuotta sitten) rantaviiva on näkyvillä. Tosin luonnon kasvukautena rantaviivat jäävät kasviston peittoon. Museoviraston piti aikanaan merkitä rantaviivat maastoon, mutta jäipä tekemättä. Ristikalliolta löytyy Piispanistuin Komea kohde on myös Tunturivuori Lahisten alueella. Se on Valkeakosken korkein kohta ja sijoittuu Vanajaveden ja moottoritien väliin. Erikoinen kohde on Tunturivuoren Vanajaveden puoleisella sivulla lähes pystysuoraan veteen laskeva Ristikallio ja sen edustalla Ristisaari. Vanhan tarinan mukaan Ristikalliossa olevaa ulkonemaa kutsuttiin Piispanistuimeksi. Piispa kun oli sieltä siunannut alapuolella veneissään olevia kalastajia. Hyvä tarina, mutta totuus on varmaankin toinen. Vanha kaivos geokätköilijöiden suosiossa 1900-luvun pienimuotoisen kaivosteollisuuden jälkiä löytyy lähiseudulta. Pyörönmaassa sijaitsi Tiililän kaivos, jossa alettiin harjoittaa kaivostoimintaa vuonna 1920. Paikasta löytyi pegmatiittiesiintymä. Toimintaa kesti kaksi vuotta. Ajan mittaan kaivostoimintaa yritti harjoittaa muutama yrittäjä tuloksetta. Vasta 1950-luvun puolivälissä kaivokseen tehtiin uraanimalmivaltaus. Kaivostoimintaa ei kuitenkaan syntynyt, sillä uraanipitoisuus ei ollut riittävää. Kaivoksen reuna-alueilla mitattiin radioaktiivisia esiintymiä ja ne on merkitty jopa peruskarttaan. Kaivoksen lähimaasto on täynnä vaaleata kiveä, pegmatiittia. Tosin osa siitäkin on jo luonnon peittämää. Nykyisin kaivosalueella on kuitenkin kävijöitä. Se on yksi geokätköilijöiden kohteista. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Korukiven kerääjien aarre Kaivostoiminta käynnistyi toisen maailmansodan aikana Kalvolassa. Nappikallio on varsinainen kohde esimerkiksi korukivien keräilijälle. Tosin maa-aineksen otto on aina luvanvaraista. Nappikalliosta louhittiin aikanaan almandiinigranaatteja hionta-aineeksi. Kallioaineksessa on kiteitä, jotka ovat välillä kuution muotoisia, tasasivuisia ja kiiltävän mustia. Louhinnasta syntyneistä kuona-aineskasoista löytää vähän pintaa kääntelemällä erisuuruisia kiteitä. Niitä käytetään hiottuna myös korukivinä. Niin Tiililän kaivos kuin Nappikallion kaivos ovat tänä päivänä täynnä vuosien aikana valunutta vettä. Ne näyttävät lähinnä vesikuopilta, vaikka totuus on toinen. Yhdessä päivässä ei kaikissa kohteissa ehdi vierailla. Aikaa kuluu, sillä jalat ja polkupyörä ovat ainoat kulkuvälineet. Mutta käynnit kannattavat. Useimmille koskilaisille oma paikkakunta on tullut tutuksi vain Tehtaan ja Apian kenttien välillä.