Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Millaista on työ Tervasaaren paperitehtaalla nykyään? Jututimme oppisopimuksella työskentelevää Jenni Karhua: ”On turhaan pidetty yllä myyttiä, että vain miehet pärjäävät paperikoneilla”

Konesalissa kiinnittää ensimmäisenä huomionsa lämpimään sisäilmaan ja kovaan meteliin. Ääniltä Tervasaaren paperitehtaan työntekijät voivat korvansa suojata, mutta lämpöön on vain totuttava. – Olin nuorena töissä raakapakastetehtaalla, siellä oli kylmä. Tällaiselle vilukissalle lämpö sopii paremmin, Jenni Karhu virnistää. Karhu aloitti tammikuussa UPM:n Tervasaaren tehtaalla oppisopimuskoulutuksen. Sen aikana hänet vihitään paperinvalmistuksen saloihin, etenkin paperin jälkikäsittelyyn. Kahden vuoden päästä kädessä pitäisi olla prosessiteollisuuden ammattitutkinto. Jo nyt Karhu saa kirjoittaa ansioluetteloonsa paperiprosessihoitajan ammattinimikkeen. Miksi paperitehtaan töihin jo kertaalleen kouluttautunut Karhu tekee uutta tutkintoa? – Alalla on vähän vakinaisia paikkoja. Olen tehnyt paperitehtailla pitkään määräaikaisuuksia ja välillä ollut vakinaisenakin. Nyt näin tilaisuuteni koittaneen, Karhu kertoo ja jatkaa: – Olen kiitollinen oppisopimuksesta. Vielä viime syksynä ei ollut selvää, missä tänä vuonna olen. Silloin stressasin paljon, miten ura mahtaa jatkua. ”Kyllä sitä toivoisi, että vuosien jälkeen pääsisi vakituiseksi” Oppisopimuksen tarkoituksena on, että tammikuussa aloittaneet yhteensä 13 koulutettavaa jäävät valmistumisensa jälkeen Tervasaareen töihin. Ei siis ihme, että koulutukseen haki noin 350 henkeä. Kun tehtaalle valittiin koulutettavia, Jenni Karhun lähes 15 vuoden työkokemus erilaisista tehtävistä peräti kuudella paperitehtaalla oli varmasti yksi konkarin valttikorteista. Aikaisemmin Karhu on työskennellyt paperi- ja päällystyskoneiden sekä jälkikäsittelyn kanssa, mutta tehtävä superkalanteri-koneella on hänelle uusi. – Haasteet motivoivat minua. Olen yrittänyt valita työpaikan aina niin, että minulla on mahdollisuus kehittyä ja oppia uutta, Karhu sanoo ja jatkaa: – Kyllähän sitä toivoisi, että näiden vuosien jälkeen pääsisi vakituiseksi. Haluaisin mahdollisuuden asettua yhteen paikkaan, jossa voin käyttää osaamistani ja kokemustani alan hyväksi. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tervasaaren tehtaalla valmistetaan ohutta tarran taustapaperia, eli irroketta, nelivuorotyönä ja pitkällä kierrolla. Se tarkoittaa, että työntekijä tekee putkeen neljä ilta-, neljä aamu- ja neljä yövuoroa ja pitää vuorojen välissä vapaapäivät. Kahden viikon kierron jälkeen saa nauttia kuuden päivän vapaasta. Haastattelupäivänä Jenni Karhu on aamuvuorossa, joka alkaa kello 5.30 ja päättyy kello 13.30. – Aluksi vaihdan kuulumiset yövuorolaisen kanssa ja luen paperikone 5:n vuoropäiväkirjasta, onko päivän aikana tapahtunut jotain erityistä, kuten vikoja, katkoja tai seisokkeja. Jos kaikki sujuu hyvin, päivä kuluu pitkälti näyttöpäätteiden tilkuttamassa valvomossa. Siellä prosessityöntekijät ohjaavat ja seuraavat prosessin hallittua kulkua, esimerkiksi koneen lämpötilaa ja ajonopeutta. Jenni Karhu: "Vaikka työ näyttää siltä, että vain istutaan tuolilla, tähän kuuluu paljon ajattelutyötä, monenlaisten suureiden ja määreiden valvomista.” Kun tuotannossa syntyy ongelmia, ne tulevat varoittamatta ja on ratkottava ripeästi. Se tietää fyysistä uurastusta ja hikisiä päiviä koneiden parissa. – Välillä tuntuu kuin tekisi kahdeksan tunnin toiminnallista harjoitusta, Karhu vertaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Aikoinaan juuri työn kehollisuus yllätti ja innosti Karhun alalle, kun hänelle selvisi, ettei paperikoneen ohjaaminen tarkoita vain tietokoneen nappuloiden pyörittelyä. – Ensimmäisessä työharjoittelussa tuli ahaa-elämys. Nyt tykkään tästä työstä todella paljon. Paperitehdas vain miesten työpaikkana on myytti Paperikonetta hoitavista prosessityöntekijöistä valtaosa on yhä miehiä. Tällä hetkellä Jenni Karhun työvuorossa on yhteensä kolme naista, mikä on harvinaista. Aikaisemmissa työpaikoissaan Karhu on yleensä ollut ainoa vuoron nainen tai jopa tehtaan ensimmäinen nainen ikinä. – UPM:n Kaukaan tehtaalla Lappeenrannassa on ollut eniten naisia töissä – ehkä UPM on ennakkoluuloton ja avarakatseinen, Karhu pohtii ja jatkaa: – Aiemmin paperitehtaat on mielletty miesten työpaikoiksi. On turhaankin pidetty yllä myyttiä, että vain miehet pärjäävät fyysisesti vaativilla paperikoneilla. Samaan hengenvetoon Karhu toteaa, että miesvaltaisilla paperitehtailla työskentely vaatii ”tietynlaista luonnetta”: "Minut on otettu hyvin vastaan. Ei ole haittaa, että on vähän ronski huumorintaju.” Oman työvuoronsa kollegoita Karhu kiittää ”älyttömän mukaviksi”. – Muilla tehtailla oppia on välillä joutunut kaivamaan lusikalla ulos. Täällä tarjotaan apua ja huolehditaan. Konekannasta on huolehdittava, jotta Suomi pärjää markkinoilla Jenni Karhu uskoo, että suomalaisella paperiteollisuudella voi olla pitkäkin tulevaisuus, jos konekannasta pidetään huolta. Markkinoilla Suomen eduksi kääntyvät korkea osaaminen ja laadukas paperi. – Täytyy olla realisti, mutta suhtaudun tulevaan positiivisesti. Ne paperitehtaat, jotka Suomessa ovat yhä jäljellä, selviävät sen takia, että niissä oikeasti osataan laadukas paperinvalmistus. Paperitehtaan työntekijöiden palkoista kohistaan julkisuudessa tasaisin väliajoin. Karhulle hyvä palkka on mahdollistanut ratkaisuja, joita hän ei olisi muuten voinut saavuttaa. – Olen toteuttanut unelmani: ostanut itselleni ja lapsilleni kodiksi maatilan. Siellä on hirsitalo oheisrakennuksineen, giganttiset remontit ja ulkovessa. Todennäköisesti ensi jouluun mennessä vesi tulee sisälle – ja toivottavasti menee myös ulos, Karhu nauraa. VS esittelee tämän vuoden aikana juttusarjassaan erilaisia työpaikkoja ja työntekijöitä. Voit vinkata meille työntekijöistä osoitteeseen toimitus.valkeakoskensanomat@almamedia.fi. Korjaus 2.7.2019 kello 12.25: Valvomo-kuvassa Jenni Karhu ohjaa superkalanteri-konetta, ei paperikonetta, kuten kuvatekstissä aikaisemmin virheellisesti väitettiin.