Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Osa suomalaisista viis veisaa koronaohjeista – psykologi selittää miksi

Koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi turhaa liikkumista ja läheisiä kontakteja toisiin ihmisiin on kehotettu välttämään. Miksi osa ihmisistä ottaa turhia riskejä eikä koronaviruksen ehkäisy näytä kiinnostavan heitä lainkaan? Psykologi Anne Halme PsyMentasta uskoo, että kyse ei välttämättä ole niinkään välinpitämättömyydestä tai kapinasta, vaan yhdestä tavasta suojata omaa mieltä. Jos jatkaa elämää kuten ennenkin, kaikki tuntuu olevan kuten ennenkin. – Suojaamme psyykeämme ajattelemalla, etteivät jotkin asiat koske meitä. Se on puolustusmekanismimme pulmallisissa tilanteissa. Kielletään koko ajatus, koska se on niin pelottava. – Siitä on meille myös hyötyä. Jos vaikka joka päivä pelkäisimme jäävämme auton alle, siitä koituisi paljon stressiä, eikä se olisi kokonaishyvinvointimme kannalta järkevää. Tilanne on myös meille kaikille uusi. Kenelläkään ei ole olemassa sisäistä mallia siitä, miten tällaisissa tilanteissa toimitaan, Halme sanoo. – Uutiset voivat tuntua jopa epätodellisilta. Mitä enemmän uutisiin tulvii yksittäisten ihmisten sairaskertomuksia ja valokuvia vaikka hengityskoneessa olevista ihmisistä, sitä konkreettisemmaksi ja henkilökohtaisemmaksi asia meille tulee. Pelkät numerot eivät pelota niin kuin koskettava yhden ihmisen tarina. Temperamenttikin vaikuttaa Halmeen mukaan moni voi kyllä välittää riskeistä, mutta päätyy silti tekemään tekoja, jotka vaarantavat oman ja muiden terveyden. Tähän vaikuttavat monet asiat, kuten motivaatio ja tilanteen arviointikyky. Ihminen ottaa tietoisia riskejä joka päivä, ja sitä ennen punnitsee hyötyä ja haittoja. – Esimerkiksi tällä hetkellä jollekulle nuorelle muiden nuorten tapaaminen voi olla motivoivampi asia kuin se, minkä kokoiseksi hän arvioi toisessa vaakakupissa olevan riskin. Tällöin lopputulos on se, että päätyy tapaamaan toisia riskistä huolimatta. Koska ihminen tekee riskiarvion useimmiten omasta näkökulmastaan, omien uskomusten, tietojen, motivaation ja halun kautta, arvioinnin lopputuloskin on eri ihmisillä erilainen. Temperamenttipiirteetkin vaikuttavat. Tunnolliset ihmiset ottavat esimerkiksi määrätyt lääkkeensä ja noudattavat yhteisiä sääntöjä huolellisemmin kuin sellaiset, jotka ovat vähemmän tunnollisia. Myös impulsiivisuus, eli hetken mielijohteesta toimiminen voi vaikuttaa siihen, miten yhteisiä sääntöjä noudattaa. – Impulsiivisuuden suhteen me ihmiset olemme erilaisia, toiset ovat impulsiivisempia kuin toiset. Keskimäärin lapset ja nuoret ovat aikuisia impulsiivisempia. Ikäihmistä ei aina pelota Ikääntyminen tuo usein harkintakykyä, mutta viime aikoina sosiaalinen media on ollut täynnä kertomuksia siitä, miten yli 70-vuotiaat eivät ole halunneet noudattaa karanteenimaisia olosuhteita. Halme sanoo, että tähän voi osaltaan vaikuttaa ikäihmisten erilainen suhtautuminen kuolemaan. – He ovat keskimäärin ajatelleet sitä jo monta kertaa ja kenties valmistautuneetkin siihen ihan konkreettisesti. Ajatus ei ehkä ole niin pelottava kuin nuoremmille. Vaakakupissa voivat painaa enemmän tutut rutiinit ja eläminen kuten ennenkin. Ikäihmiset ovat myös tottuneet nuorempiaan enemmän siihen, että sosiaaliset kontaktit tapahtuvat edelleen useimmiten kasvokkain. – He eivät voi noin vain siirtää niitä verkkoon. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja laumassa oleminen on meille tärkeää. Se tuo turvallisuuden tunnetta. Vanhempi on vastuussa Myös lapsia ja nuoria on moitittu siitä, että he edelleen kokoontuvat luvattomasti. Halmeen mukaan vanhemmilla on nyt suuri vastuu, sillä lapset ja nuoret eivät ole vielä kykeneviä huomioimaan pitkän aikavälin seurauksia yhtä hyvin kuin aikuiset. Tämä johtuu siitä, että aivojen kehitys on vielä kesken. Otsalohko on se aivojen osa, joka liittyy suunnitelmallisuuteen, järjestelmällisyyteen ja impulsiivisen käyttäytymisen hallintaan. – Kyky harkita pitkän aikavälin seurauksia kehittyy huippuunsa vasta aikuisiällä. Tästä johtuu osin se, että nuoret joskus käyttäytyvät kuin olisivat kuolemattomia ja ottavat enemmän riskejä vaikkapa liikenteessä, erityisesti hetken mielijohteesta tai päihtyneenä. – Nuoret ovat myös ihan kehityksellisistä syistä impulsiivisempia kuin aikuiset. Monet harkitsemattomat teot tehdään näin, miettimättä seurauksia. Siinä missä toisten aikuisten päätä voi olla hankala kääntää, Halmeen mukaan lasten ja nuorten perään katsominen on nyt tärkeää. – Lapsille pitää kertoa viruksesta asiallisesti: millaista käytöstä ja mitä varotoimia heiltä nyt odotetaan. Väärinkäsityksiä on tärkeä oikoa ja tarjota asiallista tietoa. Palkitseminen toivotusta käytöksestä tehoaa sanktioita paremmin. Lisäksi aikuisten täytyy valvoa lastensa käyttäytymistä. Valmiiksi vaikea tilanne Halme huomauttaa, että koronaviruskriisi iskee kovimmin niihin, joilla on jo ennestään hankala elämäntilanne. Jos elämänhallinta on huono esimerkiksi oman sairauden, työttömyyden tai sen uhkan, riippuvuuden tai mielenterveyden ongelman takia, esimerkiksi lasten toimien valvominen ei välttämättä toteudu, kuten pitäisi. – Jotkut voivat jopa niin huonosti, etteivät hirveästi välitä, mitä heille tapahtuu. Heillä voi olla suurempiakin uhkia kuin korona, joten tämä voi näkyä toiminnassa. Siihenkin pitää varautua, että joku aina rikkoo yhteisiä sääntöjä. Hämmennystä sääntöjen noudattamisessa voivat Halmeen mukaan tuottaa myös viranomaisten muuttuvat ohjeet. Viranomaisiin luotetaan, ja kun ohjeet alituiseen muuttuvat, voi herätä monenlaisia tunteita: hämmennystä, stressiä, epävarmuutta ja pelkoakin. – Niitä luo myös ohjeiden monitulkintaisuus, sillä ihmiset haluavat tietää, mitä tämä juuri minulle merkitsee, miten voin suojata itseäni ja perhettäni? Eri tulkintavaihtoehtoja spekuloidaan somessa vilkkaasti, mikä lisää epävarmuutta. Riskeistä piittaamatonta käytöstä voi lisätä sekin, jos asian vakavuus torjutaan mielestä kokonaan. – Tällöin tukea ajatuksilleen voi saada vaikka valeuutisista. Kriisi voi lähentää Lopulta Halmeen mukaan tässä epävarmassa tilanteessa on muistettava pitää yllä toivoa. Kriisistä voi syntyä aina jotain uutta. – Ihminen voi kasvaa kriisien kautta. Arvot voivat kirkastua: mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Mitä ilman voin olla? Kriisi voi myös lähentää meitä toisiimme, Halme sanoo. – Kynnys pyytää ja ottaa vastaan apua toivottavasti madaltuu. Voisimme kaikki miettiä, mitä juuri minä voisin tehdä omassa yhteisössäni, jotta me kaikki voisimme paremmin.