Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Sydän sykki Koskenpojille tunti tunnilta, kun Apialla juhlittiin 90-vuotiasta yleisseuraa

Valkeakosken Koskenpoikien lippu liehui Apian viheriön ulkopuolella lauantaina sen merkiksi, että seura täytti lauantaina kunnioitettavan pyöreitä: 90 vuotta. Juhlaottelun Valkeakosken Koskenpojat–Nekalan Pallo katsomossa tapasi myös ne vanhemmat, ketkä ovat lukuisia Suomen mestaruuksia Valkeakoskelle ja Valkeakosken Koskenpojille voittaneen Laura Vihervä n takana. Entä oma urheiluharrastus, Lauran äiti Anita Vihervä ? – Urheilusta on melkein käynyt, kun on vienyt lapsia harrastuksiin. Lentopalloa pelasin aikanani työpaikan porukassa. Nuoremmat jatkavat nyt. Entä isä Erkki Vihervä ja urheiluharrastus? – Paras saavutukseni on Koskenpoikien D-junioreiden piirinmestaruus. Pelejä, Koskenpoikien ja Pallo-Seppojen, tulin aiemmin katsoneeksi useamminkin. Kultaa ja hopeaa yleisurheilusta Vihervien vierestä Valkeakosken Sanomat löysi tuoreen Suomen mestarin Mirja Mäntylän , joka toi tässä kuussa Suomen Aikuisurheiluliiton yleisurheilukisoista Turusta uusia mitaleita. Painonheitosta karttui naiset 70 -sarjassa kultaa ja moukarinheitosta hopeaa. Lauantaina Mäntylän sydän sykki täysillä Valkeakosken Koskenpojille. – Kun katson seuran lippua, kyllä tuntuu hyvältä. Urheilu ja voimistelu ovat olleet minun koko elämäni. Harmi, kun Kerhomajalta lähtevät harjoituspaikat – pian siellä ei voi enää heittää moukaria ja painoa, tuumi syksyn isoihin kisoihin harjoitteleva, 74 ikävuotta lähestyvä ikiurheilija. – Niin kauan, kuin jalka nousee, aion urheilla. Juoksu oli päälajini, kunnes polvet rupesivat reistaamaan. Seiväshyppykin jäi, kun tuli rimakauhu. Koskenpoikien perinneverryttelytakissa eläytyi pelin käänteisiin Raimo Lauren . – Olen seurauskollinen penkkiurheilija. Takin olen voittanut arvalla. Raimo Jokinen , Valkeakosken Koskenpoikien hallituksen jäsen ja pallojaoston varapuheenjohtaja tiesi kertoa vihreän verkkaripuseron tarinan, kun oli nämä puvut itse teettänyt. – Hain silloin tämän puvun seuran arkistosta. Kankaat löytyivät Orivedeltä, raidat ja resorit Hervannasta. Nykyisinkin seuralla on monta jaostoa. Seuran jalkapalloilusta hän sanoo, että taloudellisesti menee nyt hyvin. Synkkiäkin aikoja oli. Yleisöä ei juhlaottelussa ollut katsomon täydeltä, mutta Jokinen sanoo näin: – Yleisö on koskenpoikalainen. – Meillä on valmennus ja joukkueenjohto kunnossa, samoin huoltajat. Pelaajia ei ole tarvinnut hakea ja löytää, vaan meille on tullut uusia pelureita. Nykyisin meillä on todella nuori joukkue. Näissä pojissa on tulevaisuutemme. Myös koko penkkiurheileva Tuomisen perhe eli äidin lisäksi isä Jarkko ja tytär Jenny sekä koira Peppi seurasi, kuinka Valkeakosken Koskenpojat voitti Nekalan Pallon 4–0. Jenny urheilee itsekin harrastaen aerobicia. Konsertti sykähdytti kesäteatterilla Tuomiset odottivat tuolloin vielä myös illan konserttia, joka oli luvassa Valkeakosken Koskenpoikien kansanjuhlassa Apian kesäteatterilla. Siellä musiikkiviihdettä tarjosivat juhliville Koskenpojille, kunniajäsenille, kutsuvieraille ja kaikille muillekin kiinnostuneille Valkeakoski Big Band, joka solistiensa Enni Hietalan ja Heidi Syväsen kanssa sai yleisön viihtymään kesäillan tuulessa.