Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Tiedättekö, miten Seurahuoneenkatu ja Pohjolaisen Eikka eroavat toisistaan, kysyy Pötkö pakinassaan

On jo aikoihin eletty. Muistan vaivatta Liekki-tangon sanat vuodelta 1956, mutta kun tänään köpötän keittiöön hakemaan saksia, niin en muista mitä haen. Kaikki muu unhoittuu, kun mestari Olavi Virta tulkitsee ”Mun sydämen kammit soimaan, mä liekkiä kantaa saan.” Myönnän, että eloni metsään on tullut jo syys. Syksyn saapumista avitin. Kiivas kessuttelu, tiivis tinttailu ja Tervasaaren tuhdit tuoksut muodostivat kivikovan koktailin. Jo kymmeniä vuosia sitten Koskissa kyseltiin, että tiedättekö millä tavalla Seurahuoneenkatu ja Pohjolaisen Eikka eroavat toisistaan. Oikea vastaus oli, että vain se katu menee Linnon ohitse. Muistia parannellaan nykyään jos vaikka millä. Ennen poliisit paransivat sitä pampulla. Ensin Pisi-Keijo ei muistanut nimetä edes itseään, kun poliisit kyselivät, että keitähän oli käynyt Itävaaralla romuvarkaissa. Pari päivää putkassa ja kunnon kuminen kuulustelu virkistivät kummasti Keijon lähimuistia. Keijon muisti elpyi niin, että mies muisti muutaman miehen, jotka eivät olleet koko keikalla. Poliisit ihmettelivät, että mitä sinä semmoisen kampuran kuin Oton otit porukkaan? Otolla kun oli toinen jalkaterä kääntynyt taaksepäin. Keijo perusteli, että se on kuulkaa niin saamarin hyvä jälkien sotkija. Kehnot taloudelliset suhdanteet heikentävät muistia. Yleensä vipin saaja kärsii totaalisesta muistinmenetyksestä, joten pankkien piti antaa kotimuistutus meille vekselivilleille. Jaska kehui lähtevänsä pankinjohtaja Attilan Jarmon kanssa metsälle ensi viikolla, Säästöpankin kirjeessä luki, että silloin on eräpäivä. Toisinaan ihminen muistaa hyvin, mutta väärin. Koskin teatterin tähtitrio, kaksi Paavoa ja yksi Leo, keräsivät Linnossa kolehtia, vekseliä piti lyhentää tänään. Rahat kertyivät ja Leo lähti KOP:iin. Mies tuli takaisin ja muoto oli murheen murtama. – Eikö rahat riittänyt? – Riitti, mutta väärä pankki. Tänään oli Yhdyspankin päivä. Muistutin Pulliaista vekselistä, missä olin takaajana. – Etkö ole Eikka käynyt sitä lyhentämässä? – No, en ole. – Tämä saa olla sitten viimeinen kerta, kun sinä minulle vekseliä takaat Pullan Manun mukaan muurareille kuuluu kunnon korvaus. Satoja tiiliä päivässä ja jokaisen väliin pitää muistaa laastia laittaa. Kirjoittaja alias Pötkö yrittää vältellä turhaa totisuutta