Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Pitäisi käyttää sitä, mitä meillä on lähiympäristössä” – Villiyrttiharrastaja Mikko Metsänen ei halua vauhkota luontoharrastuksestaan

Kaukana Valkeakosken keskustan kiireestä, metsän ja peltojen keskellä avautuu valtava, vehreä maalaispihapiiri. Mikko Metsäsen ja vaimonsa lisäksi hurmaavan maalaiskodin rauhassa asustaa vain kanoja. Metsänen kertoo viettävänsä neljä päivää viikosta täysin autotta, eikä hän edes osaa kaivata maalta kaupunkiin. Oman tontin kanssa viherpeukalon kädet ovat täynnä töitä eikä villiyrttiharrastajan pihalta epätoivottuja rikkaruohoja löydy. Sen sijaan pihan kaikkia antimia arvostetaan ja hyödynnetään mahdollisimman paljon omavaraisen ajattelun mukaisesti. – 1980-luvulla kirkon diakoniatyössä olimme valtakunnallisesti diakoniajohtajina sopineet paastosta. Itse valitsimme, mistä paastoamme. Se saattoi olla televisio, makeiset tai vastaavaa. Itse en ikinä ollut osannut juoda kahvia ilman pullaa tai viineriä, niin koetin silloin tällaiset vähentää, Metsänen kertoo. Muutamia kuukausia myöhemmin hän huomasi yhtäkkiä, ettei kyennyt enää syömään jauhelihaa. Tuolloin hän alkoi välttää lihansyöntiä ja tutustui paremmin luonnon antimiin ja villiyrtteihin. Ehdoton Metsänen ei kuitenkaan. Oli kyseessä sitten kahvi, suklaa, viini tai mikä vain, hän uskoo kohtuuteen kaikessa. Normaali osa arkea – En ole yrteistä tai kasvisruuasta ikinä muille tai edes itsekseni vouhkonnut. Yritän oppia uusia käyttötapoja ja käytän sitä, mitä on tarjolla. Välillä enemmän, joskus vähemmän. Tämä ei ole mikään aate, vaan elämäntapa. Metsänen ei luonnontuotteista tai -arvoista saarnaa eikä hän ole pyrkinyt luomaan sosiaalisia suhteita harrastuksensa parissa, mutta hän juttelee mielellään aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Metsänen seuraa myös itse keskustelua aiheen ympärillä ja toivottaa omavaraisen, luomutrendin lämpimästi tervetulleeksi. – Ympäristön kunnioittaminen on myös osa sitä. Ihmiset osaavat paremmin katsoa ja kulkea luonnossa. Eikä ekologisen ajattelun tarvitse olla mitenkään yliampuvaa, vaan ihan luonnollinen osa arkea, kuten esimerkiksi useilla maanviljelijöillä. Oman luonnon antimet Suomalaiset villiyrtit ovat tärkeä harrastus, mutta vielä erityisemmin Metsäsen elämään on kuulunut aina luomuajattelu. Tiettyjen tuotteiden, joita käytetään paljon joka päivä, tulisi olla pääasiassa luomua, vaikkei se aina mahdollista olekaan. – Meidän pitäisi käyttää sitä, mitä meillä on lähiympäristössä. Sehän on vierasta, mitä me tuomme tänne kaukaa. Esimerkiksi tomaatti ei kuulu talvella satoomme, mutta juurekset ovat talvenkin ruokaa. Suomalaista perinneruokaa. Metsäsen mukaan kasvisruokailuakin pidettiin aikoinaan todella erikoisena. Vielä 1990-luvulla laadukkaita vaihtoehtoja oli haastavaa löytää, ja Puolassa hän kertoo saaneensa majatalon aamiaisella nakkeja kasvisvaihtoehtona. Nykyään kasvisruokavalio on kuitenkin melko normaalia ja perusarvo monelle. Omavaraisuus ja villiyrttien keräily ovat kuitenkin tietyn porukan juttu toistaiseksi. – Tampereen ja Helsingin ravintoloihin olisi kyllä kysyntää enemmän kuin pystytään keräämäänkään. Myös Frantsilan yrttitila tunnetaan hyvin, mutta "tavallinen kansa" ei vielä tätä harrastusta tunne tai osaa nähdä villiyrttien arvoa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Yrteistä terveyttä Metsänen näkee kuitenkin Suomessa löytyvän kiinnostusta hyvinvointia ja terveyttä kohtaan, joten hän uskoo tiedon ja osaamisen leviävän laajemmalle pohjalle. Oma terveys pitää yllä myös omaa intoa luontoharrastusta kohtaan vuosikymmenten jälkeen. Metsänen on kärsinyt nuoruudestaan asti päänsärystä, joka vasta 2000-luvun alkupuolella tulkittiin migreeniksi. – Kuutisen vuotta sitten lääkäri kuitenkin totesi magneettikuvista MS-taudin fatiikkimuodon. Myöhemmin lääkäri on sanonut, että jollen olisi liikkunut näin paljoa ja syönyt luonnonmukaista kasvisruokaa, olisin todennäköisesti pyörätuolissa. En tiedä, onko tämä elämäntapa tullut sen kautta jotenkin sisäsyntyisenä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Metsäsen näkemykseen liittyy myös vahva hengellinen vakaumus ja luottamus siihen, että hänestä pidetään huolta kaikissa asioissa. Hän uskoo tienneensä aina, että voi kuitenkin tehdä myös oman osansa ja huolehtia itsestään. Luonnossa käveleminen, liikkuminen ja yrttien keräily rauhoittaa Metsästä tavattomasti. Hän ei kuitenkaan tekemällä tee ja poimi yrttejä hampaat irvessä. Kunnioitus luontoa kohtaan liittyy myös Metsäsen uskoon. – Meitähän pyydetään varjelemaan luontoa. Se on itsestään selvä asia, tai pitäisi olla.