Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Susiviha on geeneissä

Viikonvaihteessa oli lehdessä (HS) uutinen, että kaksi sutta raateli kuoliaaksi neljä lammasta Kouvolassa. Samaan aikaan luin Jouni Tikkasen kirjaa Lauma. Se kertoo 1880-luvun lastensurmista ja susivihasta Suomessa. Kouvolassa siis aletaan valmistautua joukolla susijahtiin 1880-luvun malliin. Kyse ei niinkään ole lampaista, vaan vihasta, joka johtuu suden voitosta ihmisestä. Eihän ihminen sellaista suvaitse. Itse asiassa kirjassa esitellään ne tapaukset, kun sudet ovat syöneet ihmisiä Suomessa. Samalla kuvataan välillä hauskasti metsästäjien toilailuja jahdissa. Ei ihme, etteivät saaneet susia kaadettua. Vielä nykypäivinä on otettu susijahdin perustaksi 1880-luvun tapaukset. Vuosina 1880–1881 sudet tappoivat Turun seudulla 22 lasta. Ne olivat oman aikansa mediatapahtuma kuten nytkin. Turun seudun lapsisurmat ovat vaikuttaneet susiasenteisiin nykyaikaan saakka. Kaiken lisäksi ne olivat ainoat tapaukset, jolloin susi on syönyt ihmisiä. Kun ihminen alkoi pitää kotieläimiä, niin samaan aikaan väki lisääntyi, riista väheni ja sudet siirtyivät vaanimaan kotipihan sorkkaeläimiä. Eivät sudet nähneet eroa hirven, peuran tai lehmän välillä. Kaikki oli sille ravintoa. Karjanomistajista alkoi suomalainen susiviha. Samalla sudennahan arvo nousi vähäisessä turkiskaupassa. Jo 1600-luvulla sudesta luvattiin ensi kerran tapporaha. Susi metsästettiin lähes sukupuuttoon 1900-luvun alkuun mennessä. Samaten ilvekset, sillä ne sekoitettiin usein susiin. Vasta 1970-luvulla susi rauhoitettiin osittain. Se johtui niin sanotusta Hämeen sudesta, joka vaelsi Toijalaan vuonna 1972. Jahtimiehet lähtivät joukolla sitä jäljittämään. Ajojahti sai kielteistä palautetta Ruotsissa saakka. Kansanedustaja Pertti Salolainen teki suden rauhoituksesta kaksi aloitetta ja ne menivät läpi vuotta myöhemmin. Vaikka 130 vuodessa ihminen ja susi ovat joutuneet muuttumaan maailman myötä, niin susiviha jatkuu. Se on metsästäjien päähänpinttymä ja eräänlainen miehuuskoe. Halutaan poseerata kuolleen suden kanssa samassa kuvassa ja jatkaa sen kautta jälkipolville usein muunneltua tarinaa kaadosta. Lauma-teos dokumentoi hyvin sutta, sen elinoloja ja käyttäytymistä. Saman se tekee ihmisestä ja hänen valta-asetelmastaan luontoon nähden.