Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Mikäli maailmanloppu tällä vuosikymmenellä tulee, en sitä kohtaisi mieluummin missään muualla kuin Valkeakoskella

1980-luvun lapsena Pirkanmaan maalaiskunnissa elämä tuntui vakaalta ja turvatulta. Mitä nyt välillä kaukana tulevaisuudessa häämöttävät vuosikymmenet hieman jännittivät. Vuosituhannen vaihdos oli pienen lapsen mielessä pelottava muutos. 2020-luku oli seuraava ajanjakso, joka vaikutti käänteentekevältä. Tulevaisuus ahdistaa. Ja mikä pahinta, se tulevaisuus on juuri nyt. Opin lukemaan päivän sanomalehdet jo pienestä pitäen. Lapsuudenkodissani pidettiin huolta, että aamun valtakunnallinen lehti, paikallislehdet ja iltapäivälehdet olivat luettavissa. Pidin kuitenkin paikallislehtien aiheita aina varsin tylsinä. Suurten lehtien otsikot hätkähdyttävimmistä maailman tapahtumista ja uhkakuvista kiinnittivät jo pienen lapsen huomion. Koin tiedonjanon suorastaan kansalaisvelvollisuutena. Siihen kykenevien tulisi pelastaa maailma. "Tunnen pakottavaa tarvetta pysyä ajan tasalla maailman tilanteesta. Vain parissa vuosikymmenessä tilanne on kehittynyt nopeasti huonompaan päin. Tämän päivän tietoähky on valtava ja hukun jatkuvaan uutisvirtaan. Globalisaatio ja digitalisaatio, jotka olivat vuosituhannen alun suuri läpimurto, ovat muuttuneet painajaiseksi, johon herään joka aamu nähdessäni lukemattomat uudet otsikot lehdissä, maailman uutissivustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Jatkuvia katastrofeja seuratessa velvollisuudentuntoni on muuttunut jatkuvaksi ahdistukseksi. Tunnen pakottavaa tarvetta pysyä ajan tasalla maailman tilanteesta joka hetki. Yritän tehdä parhaani auttaakseni, mutta en ikinä tunne sen olevan tarpeeksi. Etuoikeutettu asemani aiheuttaa suunnatonta syyllisyyttä. Eri medioita kuluttaessani nämä tunteet vain korostuvat entisestään. Maailmantuskasta on vaikea päästä eroon. Ymmärsin vasta hiljattain oman vaikutusvaltani rajat. Monet asiat eivät tule muuttumaan edes minun elinaikanani. Mutta kuvittelin aina, että jos pidän tarpeeksi kovaa ääntä ongelmista, aina on joku, joka kuulee sanoman. Kaukaisten taistelujen sijaan muutos alkaa itsestämme, kodeissamme ja kunnissamme. Paikallislehdet tai oma kotikunta eivät tunnu enää tylsältä, vähäpätöiseltä vaihtoehdolta. Suomessa, Valkeakoskella on pienen ihmisen hyvä olla. Ja mikäli maailmanloppu nyt tällä vuosikymmenellä tulee, en sitä kohtaisi mieluummin missään muualla. Kirjoittaja opettelee järkevää mediakulutusta ahdistuksensa hallinnassa.