Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Hyvää ja kannattavaa tuotantoa voidaan tehdä ilman nostokurkia, kunhan vakuusajattelussa siirrytään nykyaikaan, kirjoittaa Matti Koiranen mielipiteessään

Maanantain 10.2.2020 Valkeakosken Sanomissa uutisen kirjoittaja, päätoimittaja Mari Tuohiniemi yhdessä kahden pankinjohtajan kanssa pohdiskelivat pankin kehitystä ja Etelä-Pirkanmaan tulevaisuutta. Mielestäni joko lehtijutun tekijän tai haastateltujen pankinjohtajien olisi pitänyt olla kriittisempiä esitettyjen päätelmien ja mielipiteiden suhteen. Ikään kuin esimerkiksi nostan esiin kaksi sitaattia. ”Pankin toimialueen väkimäärä putosi viime vuonna 380 asukkaalla, eikä nostokurkia näy niin paljoa kuin silmälle sopisi.” Tämän jälkeen toinen: ”Meille tulee rahaa enemmän kuin pystymme lainaamaan sitä ulos. Puutetta on hyvistä hankkeista, joita rahoittaa.” Kirjoituksen perusteella voidaan päätellä, että toimittaja referoi tässä pankinjohtajien mielipiteitä, mutta ei mitenkään kyseenalaista niitä. Olisi syytä kyseenalaistaa. Koko Suomessa on 2000-luvulla ollut se tilanne, että tuotannolliset investoinnit eivät ole kattaneet edes pääoman kulumista tai vanhenemista. Suomen pääomakannasta nyt noin 40 prosenttia on asuntovarallisuutta, 40 prosenttia muuta kiinteistövarallisuutta ja vain viidennes varsinaista muuta tuotantopääomaa. Pääomakantamme on pahasti vinoutunutta. Vaikka neljässäkymmenessä vuodessa 1975–2015 aineettoman pääoman suhteellinen osuus kaikesta tuotantopääomasta kymmenkertaistui, se on yhä aivan liian pieni. Erittäin suuren vastuun tästä kantavat juuri pankit sekä julkissektorin elinkeinopolitiikka. Vakuusajattelussa korostuvat asunto- ja kiinteistövarallisuus. Tuotantopääomaan, ainakaan aineettomaan tuotantopääomaan, ei tunnu rahoitusta pankista irtoavan hyvälläkään kassavirralla. Kiinteistöala ja julkiset palvelut ovat kasvattaneet pääomakantaansa. Tehdasteollisuus on ollut menettäjä. Palveluviennissä Suomi on pohjoismaiden heikoin. Suomen elintarvikevienti on alle 1/10 Norjan ja Tanskan tason, vaikka meillä on verrattain puhtaita luonnonresursseja: maata, ilmaa ja vettä. Kotimarkkinat eivät riittävästi pönkitä vientiä suomalaisissa kulutustavaroissa tai kuluttajapalveluissa. Kaiken kaikkiaan meillä on niukalti vientiyrityksiä esimerkiksi Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan verrattuna. Vrt. IKEA, H&M, Clas Ohlson, Gigantti. Jotta Suomen talous saataisiin Nokia-buumin jälkeen uudelle kasvu-uralle, ei ongelmaa tarvitse eikä pidä ratkaista ”nostokurjilla” eikä ”seinillä”, vaan rahoittamalla myös aineetonta tuotantopääomaa. Avainasemassa ovat henkinen pääomamme ja siirtyminen vakuusajattelussa uuteen ajatteluun, jossa esimerkiksi tekoäly, luovuus ja immateriaalioikeudet ovat verrattomasti tärkeämpiä vahvuustekijöitä, kuin myymättä jääneet asunto-osakkeet, autioituvat omakotitalot, kesannoituvat pellot tai tyhjenevät liiketilat. Kassavirtaa tuottava aineeton tuotantovarallisuus on parempi vakuus kuin tyhjä tila. Oma tärkeä merkityksensä on myös tarpeetonta ulkomaista tuontia korvaavalla kotimaisella tuotannolla. Siihenkin maassamme on edellytyksiä, jos saamme etenkin aineettoman pääoman tuottavaan käyttöön. Jotta se saadaan tuottamaan, se ei tarvitse avustuksia vaan immateriaalivakuuksiin ja kovenantteihin perustuvan toimivan rahoitusjärjestelmän, jonka luomiseen pankit eivät ole tunteneet juuri lainkaan vastuuta tai edes mielenkiintoa. Puutetta ei ole hyvistä hankkeista, joita rahoittaa. Puutetta on sen asian ymmärtämisessä, että aineeton pääoma ei ole arvotonta. Hyvää ja kannattavaa tuotantoa voidaan tehdä ilman nostokurkia, kunhan vakuusajattelussa siirrytään nykyaikaan. Kiitän kollegaani emeritusprofessori Arto Lahtea tätä kirjoitusta palvelevasta taustamateriaalista. Matti Koiranen, KTT Emeritusprofessori