Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Ihmeissä ei usein ole mitään muuta ihmeellistä kuin se, että ne osuvat omalle kohdalle

Raikkaassa toukokuisessa lumipyryssä ajattelin innokkaita golfaajia ja sitä, kuinka Bob Taylor vuonna 1974 löi pallon reikään yhdellä lyönnillä Hunstantonin tuulisella kentällä Englannissa. Hole-in-one on harvinaisuus muttei ihme. Tilastojen mukaan ”holari” nähdään kerran 13 000 lyönnistä. Taylorista ihmemiehen tekee se, että hän toisti temppunsa kahtena seuraavana päivänä. Ja ikään kuin holarissa kolmena peräkkäisenä päivänä ei olisi ihmettä kyllikseen, Taylorin kaikki kolme holaria tulivat samalla reiällä numero 16 (189 jaardinen par 3). Miten todennäköistä tuollainen on? Enemmistö lukijoista ajattelee nyt ehkä mikroskooppisen pientä lukua ja yllättyy, kun väitän tapahtuneen olleen kutakuinkin väistämätöntä. Se mikä yksittäiselle pelaajalle tapahtuu kerran elämässä eikä usein silloinkaan, on ilmiönä varsin arkipäiväinen. Maailmassa on noin 39 000 golf-kenttää. Vuosittain pelataan satoja miljoonia kierroksia, joissa on 18 reikää. Avauslyöntejä on lyöty lajin historiassa niin valtava määrä, että olisi yllättävää, jos holareita ei olisi tullut samoille pelaajille, peräkkäisinä päivinä ja peräkkäisillä rei’illä. Tiger Woods on lyönyt 20 holaria, joista ensimmäisen kuusivuotiaana. Eniten holareita, 59, on Norman Manleyllä . Viime vuonna Kemiönsaaressa Jere Jaakkola löi holarit peräkkäisillä rei’illä. Pallon tiiltä suoraan reikää ovat lyöneet yli satavuotiaatkin. Golffarit ovat elävä todiste ns. suurten lukujen laista. Se mikä yksittäiselle pelaajalle tapahtuu kerran elämässä eikä usein silloinkaan, on ilmiönä varsin arkipäiväinen. Vaikka tapahtuman todennäköisyys olisi miten pieni hyvänsä, se tapahtuminen on varsin todennäköistä, kunhan yrityksiä on riittävästi. Eri asia on, kenelle se tapahtuu. Sen todennäköisyys on mikroskooppinen, että peräkkäisen holarin tekee juuri Bob Taylor tai Kalle Golfaaja. Uutisista voi lukea lähes päivittäin ihmeellisistä sattumuksista ja friikkionnettomuuksista. Kun kahdeksan miljardia ihmistä touhuaa, eriskummallisia asioita tapahtuu jatkuvasti. Todella erikoinen olisikin päivä, jona mitään erikoista ei tapahtuisi. Ihmeissä ei usein ole mitään muuta ihmeellistä kuin se, että ne osuvat omalle kohdalle. Kirjoittaja on viestintäpäällikkö ja kirjailija