Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Yhdellä hetkellä on kaikki hyvin, ja ihan pieni vaatimaton kömmähdys voi muuttaa kaiken, kirjoittaa Anne Haapalainen kolumnissaan

Olen jo pitkään kuvitellut, että olen saavuttanut keski-ikäisyydessäni ne kaikkein arvostetuimmat ominaisuudet: harkitsevaisuuden ja elämänkokemuksen tuoman viisauden. Että voin ikään kuin ylhäältä päin katsella muiden toilailuja ja vähän puistella päätäni, että voi, kun et sitten tullut ajatelleeksi etukäteen. No, kuinka sitten itselleni kävikään? Olkoon tämä tarina opetus siitä, ettei kannata kuvitella itsestään liikoja. Minulla oli perjantaina vapaapäivä. Iltapäivällä oveen koputettiin. Rappusilla seisoi hätääntyneen oloinen naapurin pikkupoika koulureppu selässään. – Voisiko joku auttaa sitä? poika kysyi ja kertoi lepakosta, joka oli tuupertunut tienposkeen. Mitäpä sitä muuta kuin kengät kiireesti jalkaan ja pikkupoikaa seuraamaan. Etäisesti mielessä kävi, että pitäisiköhän ottaa hanskat mukaan. Tienvarressa oli tosiaan lepakko. Se makasi maassa ja huusi. Se näytti aluksi terveeltä. Ajattelin, että siirrän sen sivumpaan, jotta se ei jäisi auton alle. Taas heräsi mieleen ajatus niistä hanskoista, mutta en lähtenyt hakemaan – olihan tästä kotiin ainakin 50 metriä. Sen sijaan venytin hihat käsien suojaksi ja yritin hellästi nostaa lepakkoa sivumpaan. Se katseli minua hetken aikaa suurilla lepakonsilmillään. Ja sitten se puri. Olipa sillä terävät ja pienet hampaat. Muutama vaivainen veritippa keskisormessa kieli kuitenkin puremasta. Pelastusoperaatio oli pakko keskeyttää. Olin näet huomannut, että eläinparka oli loukannut siipensä. Se ei enää liiskautuneella siivellään tulisi hankkimaan ruokaansa, ja olisi varmasti tuhon oma. Niinpä se pääsi lepakoiden taivaaseen. Pikkupoika kääntyi selin virallisen toimituksen ajaksi. Google kertoi nopeasti, että lepakon puremaan voi kuolla, jos se kantaa rabiesta eli vesikauhua aiheuttavaa virusta. Suomessa riski tähän olisi kyllä minimaalinen. Lääkityksen aloittaminen jo oireiden alettua olisi myöhäistä. Niinpä istuin jo tunnin päästä puremasta kiirevastaanotolla. Aika pian olin jo saanut jäykkäkouristuspiikin, mutta rabiesrokotetta varten piti käydä vielä lääkärin pakeilla. Sinne pääsin vasta neljän tunnin odotuksen jälkeen. Siinä minulla oli aikaa miettiä, miten ihmeellistä elämä voi olla. Yhdellä hetkellä on kaikki hyvin, ja ihan pieni vaatimaton kömmähdys voi muuttaa kaiken. Muutoin en ole huolissani. Aloitettu rokotesarja jatkuu, ja lepakko odottaa pakastimessa Ruokaviraston tutkimuksia. Sinne pitäisi toimittaa jokainen kuollut lepakko.