Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

”Jännitti niin paljon, että pyörin tunnin pusikoissa” – Mira Flinkman ja Janne Kulosaari viettävät jo toisen kesän pienoisnäytelmien parissa

Kauppilanmäen museoalueen työväentalon natisevien lattialankkujen päälle on levitetty paksu rahkamatto. Suojapeiton alta otetaan esiin myös räsymattoja, vanha laiskanlinna ja toinen toistaan retrompia vaatteita. Historiaa huokuvien hirsiseinien suojissa on vielä mukavan viileää. Mira Flinkman ja Janne Kulosaari valmistautuvat kahden pienoisnäytelmän esityksiin. Pariskunta on toista kesää mukana pienen koskilaisen teatteriryhmän teatteri-illoissa. Viime kesänä ryhmä kokeili, miten yleisöön uppoaa kesäteatteri, jossa yhden näytelmän sijaan esitetäänkin kaksi täysin uutta pienoisnäytelmää. Upposi niin hyvin, että samalla kaavalla jatketaan tänä kesänä. Isäs oli ja Sata syytä istua puussa, lämmin parodia ihmisen maailmasta. Ensi-ilta oli eilen torstaina. Vastaanotto on ollut parempi kuin hyvä, sillä kaikki kesän esitykset myytiin jo ennalta loppuun. ”Tuntui etten pysty enkä halua näytellä” Viime kesä oli pariskunnalle ikimuistoinen, sillä Mira Flinkman sai käsikirjoittaja ja ohjaaja Marko Itkosen yllytyksestä houkuteltua miehensä näyttelijäksi. Janne Kulosaaren ensimmäinen kunnon puherooli Aleksis Kivenä sujui hienosti, ja myös palaute oli kannustavaa. – En aluksi innostunut ajatuksesta. Tuntui, etten pysty enkä halua näytellä, vaan pysyn mieluiten kameran takana.  Olin tottunut siihen, että Mira näyttelee ja minun roolini on ottaa esityksestä kuvia, kuvaajan ja graafikon töitä tekevä Kulosaari kertoo. Teatterikokemusta hänellä oli vain nuoruuden teatterikerhosta sekä muutaman vuoden takaisesta Emil Wikströmin 150-vuotisjuhlaesityksestä, jossa hänellä oli Akseli Gallen-Kallelan rooli. – Olen kauhea jännittämään. Ennen treenejä ja esityksiä pyörrytti ja voin pahoin, ja usein pyörin ennen niitä levottomana pusikoissa. Oli paljon kauhun tunteita ja epävarmuutta siitä, miten saan tekstimassan päähäni ja miten olen näyttämöllä, Kulosaari kertoo. Valmistautumisessa auttoi ystävä ja luotettava ohjaaja Marko Itkonen sekä puoliso Mira, joka yhä, pitkästä kokemuksestaan huolimatta, painii jännityksen kanssa. Mira vinkkasi musiikin rauhoittavan valmistautumisessa. Jännittämisestä on helppo puhua, sillä se on molemmille tuttua. – Jännitys on välillä kauheaa, mutta esityksen jälkeinen euforia on niin koukuttavaa, että se kannustaa jatkamaan, Mira ja Janne sanovat. ”Menin mukaan kaikkeen mihin pääsin” Näytteleminen vei Mira Flinkmanin mennessään jo koululaisena. 14-vuotiaana hän kuuli nuorisoteatterista ja meni mukaan. – Teimme muutamia nuorisonäytelmiä ja pääsin ensimmäistä kertaa näyttämölle. Mukana oli silloin myös Marko Itkonen, Flinkman muistelee. Muutaman välivuoden jälkeen Itkonen soitti ja pyysi kaupunginteatterille. Mira luuli, että kyse oli näyttelemisestä, mutta hänet laitettiinkin ripustamaan sivuverhoja. Sen keikan jälkeen hän auttoi lavastushommissa, kunnes teatterinjohtaja Kati Sirén houkutteli hänet näyttämön puolelle. – Ensimmäinen näytelmä oli Mitä kuuluu Suomisen perhe? Alku oli hankalaa jännityksen takia. Istuin naama punaisena lukuharjoituksissa, odotin kauhulla vuoroani ja tuntui, etten osaa edes lukea vuorosanoja paperista. Kokemus oli kuitenkin hyvä ja sen jälkeen menin mukaan kaikkeen mihin pääsin. Flinkman kävi kerran koputtamassa näyttelijänkoulutuksen ovea Tampereella, mutta kun se ei avautunut, hän on jatkanut teatteriharrastusta niin ahkerasti kuin omalta työltään jaksoi. Hän on näytellyt lukuisissa Valkeakosken kaupunginteatterin näytelmissä. Niin jännittäjä kuin onkin, hän rohkaistui pitkän kypsyttelyn jälkeen kokeilemaan improvisaatioteatteria. Nyt hän tekee sitä aikuisille, mutta myös lapsille Hippa ja Huu -parivaljakkona yhdessä Pauliina Syrjälän kanssa. Harrastus seuraa kotiin Kauppilanmäen teatteri-iltoja pariskunta odottaa mielenkiinnolla. – Jännittävää nähdä, miten yleisö ottaa vastaa tämän kesän uudet pienoisnäytelmät. Ennakkomyynti sujui todella hyvin, pariskunta iloitsee. Mira Flinkman ja Janne Kulosaari ovat mukana molemmissa pienoisnäytelmissä, joissa heillä on useita roolihahmoja. Sata syytä istua puussa -näytelmän harjoitukset aloitettiin jo viime vuoden puolella, ja kevättalvella päästiin toisen näytelmän kimppuun. – Teatteriharrastus vie paljon aikaa, ja väistämättä se seuraa myös kotiin. Tuntuu kuitenkin helpottavalta käydä asioita yhdessä läpi ja jopa treenata kotona. Yhteinen harrastus ei ole aiheuttanut ristiriitoja, mutta emme me muutenkaan ole kovia riitelijöitä, Mira ja Janne sanovat. Valkeakoskelaisen näyttelijäryhmän teatteri-illat sisältävät kaksi uutta pienoisnäytelmää: Sata syytä istua puussa ja Isäs oli. Näytelmät on käsikirjoittanut ja ohjannut Marko Itkonen. Rooleissa nähdään Mira Flinkman, Janne Kulosaari, Pauliina Syrjälä, Lauri Heinonen, Katja Sillanpää ja Ulla Huoviala-Kääpä. Sata syytä istua puussa on sosiaalisen median avulla syntynyt lämmin parodia ajankohtaisista ilmiöistä, jotka voivat kääntyä nurinniskoin. Isäs oli on tragikomedia, jossa aikuiset sisarukset saapuvat perinnön jakoon kotiseudulleen. Muistojen kautta kurkistetaan heidän lapsuuteensa 90-luvun kynnyksellä. Pienoisnäytelmien kantaesitys oli 27.6. Yhteensä 10 esitystä, joista viimeinen 31.8. Esityspaikkana Kauppilanmäen museoalueen työväentalo. Kaikki näytökset on loppuunmyyty.