Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Valkeakoskella nähdään viiden tähden musiikkiteatteria: Upeasti laulettu, näytelty ja soitettu Muumiooppera löytää oikean sävelen

Voiko olla hellyttävämpää näkyä kuin Muumipeikko ja Niiskuneiti kuhertelemassa kömpelösti keskenään? Tai tikahduttavampaa hetkeä kuin samat hahmot äksyilemässä mustasukkaisesti toisilleen? Ja vielä laulaen! Tampereen Musiikkiakatemian ja Valkeakosken kaupunginteatterin toteutus Ilkka Kuusiston ja Tove Janssonin Muumioopperasta on täynnä ikonisten muumihahmojen välittämiä valloittavia, liikuttavia ja riemastuttavia kohtauksia. Lavalla ja montussa on eri-ikäisiä laulajia, soittajia, tanssijoita ja näyttelijöitä, jotka tekevät oopperaa täydellä teholla, tuoreudella ja intohimolla aikuisten päärooleista pienten tanssijoiden hattivatteihin. Minna Kankaan taitavasti rytmittämä ohjaus kuljettaa tapahtumia sujuvasti ja sadunomaisesti. Tyhjiä hetkiä ei parituntiseen mahdu lainkaan! Näyttelemiseenkin on paneuduttu niin hyvin, että ensin viikonloppuna Pyynikkisalissa ja jatkossa Valkeakosken kaupunginteatterissa todella nähdään aitoa musiikkiteatteria sanan täydessä merkityksessä. Taiteellisena ankkurina on kapellimestari Tuomas Turriagon huolellisesti ja dynaamisesti johtama Pyynikki Sinfonia, joka sytyttää musiikin eloon värikkäästi ja taitavasti. Kuusiston 1970-luvulla säveltämä musiikki on vain jalostunut vuosikymmenien kuluessa. Kuusisto on tavoittanut uusklassisissa muumisävelissään samaan aikaan jotakin syvälle historiaan katsovaa ja silti tulevaisuuteen viittaavaa. Monen ikäisille Muumiooppera on musiikkisatu, joka tarjoaa koettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin – aivan niin kuin Tove Janssonin alkuperäiset muumikirjatkin. Vaaralliseen juhannukseen perustuva Muumiooppera liikkuu vaivattomasti monella tasolla. Muumitasolla ollaan kaikille tutulla maaperällä, jossa Muumipeikko ja Niiskuneiti tuskailevat ahtaassa arjessaan, Muumipappa liitelee mielikuvitusmaailmassaan, Muumimamma pitää kotia pystyssä, Pikku Myy piikittelee ja Nuuskamuikkunen vaeltaa siellä jossakin. Sitten Muumilaaksoa ravistelee tulva, joka peittää kaiken alleen. Pelastukseksi muumien luo ajelehtii yksinäinen ja uutta elämää etsivä oopperatalo, jonka salaperäinen tunnelma saa luovuuden liikkeelle. Keskeiseksi hahmoksi nousee oopperataloon pelastautuvan rouva Vilijonkan kotiapulainen Miisa, joka on sisimmässään aina haaveillut oopperan tekemisestä. Oopperan vanhat haamut saavat vihdoin elävän perinteensä jatkajan Miisasta, jonka oopperan väsynyt kummituskin – vai onko se sittenkin kyyninen kriitikko? – voi hyväksyä. Miisa löytää itsensä Muumioopperan ensi-illassa kuultiin produktion ensimmäistä laulajakokoonpanoa, jossa ei heikkoa lenkkiä ollut. Johannes Rannankarin Muumipeikko ja Ilona Saaren Niiskuneiti hallitsivat herkullisesti oopperalaulun, musikaali-ilmaisun ja teatterintekemisen synteesin. He myös todella olivat muumeja. Hyvät tyypit tekivät myös Riikka Mäkelä Muumimammana ja Juho Sten Muumipappana. Eveliina Lahtisen Pikku Myyssä riitti terhakkuutta ja vikkelyyttä. Laulullisesti Muumioopperan parhaat palat saavat oopperarotta Emma ja palvelustyttö Miisa. Pilvi Antinmaan mainiosti laulaman Emman huippuhetkiä oli oopperataiteen keskeisten naishahmojen luettelo”aaria”, jossa Lucia di Lammermoorin korkeuksiin yrittäminen katkeaa hillittömän hauskasti. Tuiki Järvensivun Miisaa ei varmaan voi ylistää tarpeeksi. Järvensivulla on rooliin täydellisesti sopiva korkea sopraanoääni ja kasvu ujosta ja alistetusta piikatytöstä rohkeaksi taiteilijaksi tapahtuu niin luonnollisesti kuin se voi oopperassa käydä. Miisan Carmen -sitaatti on hätkähdyttävä, lopun unelmoinnin ylistys satumaisen koskettava hetki.