Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Unelmiani vähäteltiin epäkäytännöllisinä humputuksina, jotka eivät toisi leipää pöytään”

Valmistuin lukiosta hyvin arvosanoin 13 vuotta sitten. Olin innokas astumaan aikuiseen elämään, vaikken edes tiennyt, mitä se oikein tarkoitti minulle. “Mikä sinusta tulee isona?”, lapsilta ja nuorilta usein kysytään. Ylioppilasjuhlissa tämä on varmasti yleisin kysymys vastavalmistuneelle. Kerroin aina innokkaana haaveistani kyselijöille, vaikka olin oppinut uskomaan niiden olevan vain suloisia, naiiveja toiveita. Koko nuoruuteni tunsin paloa näyttelemistä, vaatesuunnittelua ja kirjoittamista kohtaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että pääsisin toteuttamaan itseäni luovasti. Kukaan ei kuitenkaan ikinä neuvonut, kuinka voisin hakeutua luoville aloille. Unelmiani vähäteltiin epäkäytännöllisinä humputuksina, jotka eivät toisi leipää pöytään, vaan sopivat lähinnä harrastuksiksi. Olen saanut koko ikäni kuulla olevani “vain kirjaviisas”. Eteeni asetettiin selkeät suuntaviivat kohti lukiota ja yliopistoa, enkä teini-iässä ikinä oppinut niitä kyseenalaistamaan. Edes koulujeni opinto-ohjaajat eivät tarjonneet muita vaihtoehtoja. Kun potentiaalia tytössä kerran oli, samapa tuo, mitä opiskelisi, kunhan se vain tapahtuisi yliopistossa. Kaikki ajattelivat minun sopivan opettajaksi, kuten äitini, ja uskoin kovasti muiden olevan oikeassa. Kunnes paloin loppuun yliopiston neljäntenä vuonna ja kysyin viimein itseltäni, mitä minä elämältä halusinkaan. Terapiassa tajusin tehneeni elämälleni aikajanan muiden odotusten mukaan. Luulin, että 25-vuotiaaksi mennessä minun tulisi olla valmistunut maisteriksi ja hyväpalkkaiseen, vakaaseen työhön. Pitäisi olla naimisissa ja lapsia vähintään tuloillaan. Olisi omistustalo ja auto. Täyttäessäni 25 en edes halunnut näitä asioita. Osaa en vieläkään nyt 31-vuotiaana. Kukaan ei koskaan aidosti kysynyt, millainen elämä olisi hyvä minulle. Kukaan ei kertonut, että saisin kokeilla ja epäonnistua. Kukaan ei kertonut, että saisin jättää kouluja kesken tai irtisanoutua vääränlaisista töistä. Kukaan ei rohkaissut riskeihin ja epäsovinnaisiin valintoihin. Mutta vihdoin kolmekymppisenä elän sellaista elämää, josta saatoin vain unelmoida vaikutuksille alttiina teininä. Saan esiintyä ja tienaan kirjoittamalla. Olen naimisissa unelmieni miehen kanssa ja olen nähnyt paljon tätä maailmaa. Sinulta, hyvä 2020 ylioppilas tai valmistunut amislainen, kysyn: “Mikä sinusta tulee isona?” Kirjoittajasta tuli ”vain ylioppilas”