Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Vehnäterrierin kasvattajien vuosien työ toi sulan hattuun: ”Siitä nauttii itsekin, että meiltä saa hyvän koiran”

Harvoin taloon tulevaa vierasta aluksi haukutaan, mutta näin tapahtuu Kaapelinkulman kennelissä. Vastaan tulevat vilkkaat vehnäterrierit ovat nimensä mukaisesti vehnän värisiä. Ehkä toista niistä harmittaa, kun nimenä on Uuno Turhapuro. Koiralla ei kuitenkaan ole sekaista tukkaa eikä risaista verkkopaitaa. Vehnäterrierit on äskettäin trimmattu edustuskuntoon kuvausta varten. Jyväskylässä koirat saavat poseerata kameralle. Valkeakoskelaisessa Kaapelinkulman kennelissä on harjoitettu pienimuotoista koiraharrastusta, kasvatusta, koulutusta ja trimmausta jo 40 vuoden ajan. Kennel sai viime vuoden lopussa Kennelliiton Vuolasvirta-kasvattajapalkinnon. Kennelinpitäjille se on sulka hattuun. Kennelin pitäjät Eila Lahti ja Satu Sirén ovat monen koirarodun jälkeen päätyneet vehnäterrierien kasvatukseen. – On kunniakysymys olla hyvä kasvattaja. Siitä nauttii itsekin, kun meiltä saa hyvän koiran. Taustalla on tietysti myös oma jaksaminen. Kaapelinkulman kennelissä vehnäterrierien kasvatus on tavoitteellista, eikä siinä voi tehdä virheitä. – Suomen Kennelliiton kanssa tehdään kasvattajasopimus, ja koirien terveystulokset ja sukutaulut tarkastetaan. Lisäksi paikalla käy kenneltentarkastaja, joka katsoo, että koirien paperit ja tilat ovat oikeanlaiset. Pentutehtailua ei kennelissä harjoiteta. Myöskään koirien lähisukulaisten kesken ei pentuja teetetä. Monimuotoisuus on tärkeää pentuja teetettäessä. Kennel-sanasta tulee mieleen lähinnä suuri koiratarha, jossa on paljon eri rotuja. Sirénin mukaan Suomessa on kuitenkin suurin osa kotikenneleitä Kaapelinkulman kennelin tavoin. Vehnäterrieri on perimältään puhdas rotu, eikä sitä ole juuri jalostettu. Vehnäterrierit olivat alun alkaen irlantilaisia pihakoiria. Niillä ei ollut tiettyjä ominaisuuksia, joihin olisi panostettu. Suomeen ensimmäiset vehnäterrierit tulivat 1960-luvulla. Kaapelinkulman kennelissä on 20 vuoden aikana ollut 13 pentuetta. Nyt Satu Sirénin kotona on kolme vehnäterrieriä. Siinä riittää vauhtia. – Kun pennut kasvavat isoiksi, ei niille mikään tila riitä. Pennuista kyllä raaskii luopua. Itselleni vehnäterrierit ovat helppo rotu. Yksi kriteeri on myös niiden pitkäikäisyys. Hyvin vähän tulee pentujen palautuksia, ja kaikki palaute on ollut positiivista, selvittää Sirén. Vehnäterrierien puolesta suitsuttaa myös Sirénin luona trimmauskäynnille tullut pälkäneläinen Elina Heinonen . – Vehnäterrieri on mukavan kokoinen koira. Sen ulkonäkö miellyttää ja se on siivoukselle ystävällinen rotu, koska sillä ei ole karvanlähtöä, tuumaa Heinonen. Satu Sirén kertoo, että ennen trimmausta koira pestään ja takut poistetaan turkista. – Turkkia muotoillaan anatomisesti koiran mukaisesti. Trimmaukseen koiria on totutettu ja koulutettu jo pennusta lähtien, sanoo Satu Sirén. – Nykyiset koulutusmenetelmät ovat erilaisia kuin ennen. Nyt koira palkitaan ruualla ja namuilla. Koulutus on muuttunut älykkäämmäksi. Elina Heinonen ei ollut aluksi kiinnostunut näyttelytoiminnasta, mutta nyt näyttelyihin on pakko päästä. – Niissä on koirien lisäksi sosiaalinen puolensa. Koirien kautta ihmiset tutustuvat toisiinsa, Heinonen sanoo. Kaapelinkulman kennelin lisäksi Vuolasvirta-kasvattajapalkinnon sai vuonna 2019 myös toinen valkeakoskelaiskennel, Kennel Achina´s, joka kasvattaa kääpiöpinsereitä.