Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Vessapaperia, ammuksia, liimaa... Kun hätä oli suuri, Valkeakoskella tuotettiin vaikka mitä – Katso, mitä kaikkea kaupungissa tehtiin sota- ja pula-aikana

Sana ’korvike’ voi tuoda ainakin varttuneelle väestölle mieleen ensimmäisenä kitkerän juoman, jota Suomikin ryysti sota- ja pula-aikana kahvin puutteessa. UPM:n asiakirjahallinnon päällikkö Ari Sirén käyttää sanaa ’korviketuotanto’, eikä suotta. Se oli Valkeakoskella Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiöllä laajaa ja tuotti tilalle vaikka mitä sellaista tarpeellista, mistä muutoin oli pula. Paperinjalostustuotteet ajoivat sota-aikana itsensä läpi ja Valkeakosken Paperituotteellakin painettiin 12-tuntisia vuoroja. Ylitöitäkin riitti, sillä sota-aika näkyi työvoimapulana. – Hiekkasäkit, kaasusuojaviitat, patruunakotelot, leipälaatikot, patjapussit, pimennysverhot, Sirén luettelee tuon ajan korviketuotannon esimerkkejä. Kevättalvella 1941 henkilökuntaakin oli lähes 800, mistä noin puolet naisia. Paperituotteella valmistettiin myös toilettipaperia. Se, kuten monet muutkin tuotteet tehtiin kreppipaperista, siis krepatusta voimapaperista, jota valmistettiin Tervasaaressa eri vahvuuksia. Voimapaperista tehdas jalosti tuotteita joko sellaisenaan tai bitumin kera. – Monia näistä tuotteista löytyy Myllysaaren museon kokoelmista, kertoo museon amanuenssi Satu Käpylä Visavuoren museosäätiöstä. Rouva Elli Lööviltä on historiankirjoihin merkitty kertomus, jonka mukaan uusien tuotteiden kuten paperivaatteiden tekeminen näytti olevan työntekijöistä jopa hauskaa. Maata koetteleva pula nestemäisistä polttoaineista sai yhtiön rakentamaan Valkeakoskelle myös sulfiittispriitehtaan, joka lähti käyntiin loppuvuonna 1940. Professori Einar W. Juva kirjoittaa Rudolf Walden -elämäkertateoksessaan, että yhtiön perustaja ja johtohahmo Walden määräsi syyskuussa 1939 Valkeakosken konepajan aloittamaan kranaatinheitinammusten valmistuksen. Sota alkoi sitten 30. marraskuuta. Ammusten valmistamista jalkaväenkenraali ja sotavarustusneuvoston puheenjohtaja Walden piti Valkeakoskella tärkeimpänä tehtävänä koko sodan ajan. Walden toimi puolustusministerinä ja oli marsalkka Mannerheimin ystävä ja työtoveri. Ammuksia Valkeakoskella, Tervasaaren korjauspajalla, valmistui enimmillään 700 viikossa. Ari Sirén huomauttaa, että Jylhävaaran konepaja Valkeakoskelle muodostui oikeastaan tuosta ammussorvaamosta. Paikan historialla on yhteys Myllysaaressa sijaitsevan nuorisokeskuksen nykyiseen nimeen Pulttiin, sillä vuonna 1943 Jylhävaarassa tosiaan käynnistyi myös pulttiosasto. Tehtaan nimi kylläkin evakuoitiin rauhanteossa Neuvostoliitolle menetetyltä Jylhävaaran puuhiomolta. Jylhävaaran konepaja alkoi myös toimittaa autonosia Yhteissisu Oy:lle, joka oli 1943 perustettu kuorma- ja linja-autojen valmistamiseksi. Valkeakoskella valmistettiin myös puukaasuttimia. Sota tukahdutti karjanrehun tuonnin ja kesällä 1940 saatiin huono rehusato. Ei siis kun keittämään rehusellua. Se kannatti sulfiittitehtaalla, jos paikkakunnalla toimi spriitehdas, jollainen Valkeakoskelle oli saatu. Vuosisata paperiteollisuutta -teoksessa selitetään, miten tuota rehua valmistettiin: sulfiittisellu keitettiin pehmeäksi ja siitä poistettiin karjalle haitalliset tuhka- ja ligniiniaineet. Kun rehuselluun lisättiin valkuaisaineita, syntyi kelvollista karjanrehua. Valkeakosken antia tiukkaan aikaan olivat myös rakennustuotteet. Tehtiin esimerkiksi aalto-eristyslevyjä, voimavillaa ja paperinarua. Kun rakennustoiminta sitten sodan jälkeen vilkastui, alettiin Paperituotteella tarvita vanhan pikipörssin tilalle uutta bitumiosastoa. Sinne ostetulla koneella syntyi lankavahvisteista bitumipaperia. Laminointikone mahdollisti alumiinipintaisten rakennus- ja pakkauspaperien valmistuksen ja myös vahapaperien teon. Paperituote laajeni, mutta miten taata liimansaanti? Siinä ainakin osasyy siihen, että Valkeakoskelle vuonna 1940 perustettiin myös Valke. Toimitusjohtaja Juuso Walden sijoitti sen Vanajaveteen pistävään niemeen, jonka tunnemme Varsanhäntänä. Lähellä kulki rautatie. Hanke oli tärkeä, sillä kotimaisista liimoista oli tullut pulaa niin Enson kuin Havi Oy:nkin tehtaan jäätyä luovutetulle alueelle. Raaka-aine eli luuvuoret, joita tarvittiin 6 000 tonnia vuodessa, löyhkäsi tosin hirveästi keräten variksia ja raatokärpäsiä. Valken rakentamiseen liittyy Valkeakosken historian synkimpiä vaiheita: elokuussa 1941 perustettu kurja sotavankileiri, jolla Valken lähellä oli enimmillään noin 300 vankia. Leiri lakkautettiin seuraavan vuoden tammikuussa. Myös rauhanteossa Suomen eteen tullut Hankoniemen vuokraus tuntui Valkeakosken jälleenrakennusajan tuotannossa: Valke osti vuokra-alueelta turvaan siirretyt lasitehtaan koneistot ja teki lisäksi kauppoja Saksassa. Ikkunalasin tarve oli suuri sodan hävityksen jälkeen, kun maata jälleenrakennettiin. Suurin osa alkuajan tuotannosta käytettiin Karjalassa. Valkella tuotettiin myös aaltopahviteollisuudessa ja paperitehtailla rullien päätylappujen liimauksessa sekä pesupulverien valmistuksessa käytettyä vesilasia. Se kävi myös kananmunien säilömiseen. Aine on kemiallinen yhdiste, jota siis käytetään liimana ja sideaineena. Sitä mukaa, kun Valkeakoski vahvistui teollisuuspaikkakuntana ja työvoiman tarve kasvoi, paheni asuntopula. Tässä tilanteessa Yhtyneet alkoi tuottaa puutyöpajallaan seinäelementtejä. Antinniemeen nousi sarjassa 36 omakotitaloa, ”pahvitaloa”, joissa eristys tehtiin Paperituotteen aalto-eristyslevystä. Aalto-eristyslevyä käytettiin sekä elementtitaloissa, yksikerroksisissa A-taloissa kuin myös paikalla rakennetuissa. Erkki Aallon kehittelemässä seinärakenteessa vuorottelivat aaltopahvi ja ilma. Ari Sirén arvelee, että suurin osa antinniemeläistaloista on alkujaan tehty noin. Paitsi asumisesta, yhtiö kantoi huolta myös väkensä elintarvikkeista. Vuosina 1940-41 yhtiö rakensi Valkeakoskelle sekä myllyn että leipomon. Yhtiön leipä piti huolta myös siitä, että tärkeän peruselintarvikkeen hinta paikkakunnalla ei karannut pilviin. Muisto Yhtyneiden leiväntuoksusta Kirjaskadulla taitaa leijua monen nenässä yhä vielä. Lähteet: Tiedot juttua varten saatu Ari Siréniltä, UPM Keskusarkisto, Satu Käpylältä, Myllysaaren museo ja teoksista Toivo Nordberg: Vuosisata paperiteollisuutta II, Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö 1920-1951 (Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö 1980), Einar W. Juva, Rudolf Walden 1878-1946 (Yhtyneet Paperitehtaat Oy 1957), Olli Vuorinen, Valkeakosken historia 2. osa (Valkeakosken kaupunki 1975).