Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Laulua, takaa-ajoa ja vilkasta liikehdintää - keväisessä rantalehdossa luontotarkkailija voi kokea vuoden kauneimman tapahtuman

Koko kevään lumen alkaessa sulaa olen kierrellyt erään rantalehdon alueella nähdäkseni kuinka lehto herää kevääseen ja alkavaan kesään, koko tuon vuoden kauneimman tapahtuman. Kuten aina, aluksi tuntuu siltä kuin mitään ei tapahtuisi, maisema pysyy lähestulkoon samanlaisena. Kunnes sitten, kuten tänä keväänä lämpötila nousi lukemiin, joita ei normaalisti huhtikuun aikana vielä koeta. Tuo lämpöaalto, joka kesti sen verran pitkään, että useat henkilöt uskoivat jo kesänkin koittaneen. Joka tapauksessa lämpö sai lehtoalueella aikaan sen, että sinivuokot aloittivat kukkimisen harvinaisen aikaisin. Samoin puhkesivat kukkaan näsiän kukat jo ennen lehtien puhkeamista. Maasto alkoi vihertää sillä nyt lämmön lisääntyessä oli kaikilla heinäkasveilla ja vuohenputken versoilla kiire nousta kohti valoa ja aurinkoa. Taikinanmarjapensaiden, koivun ja tuomen lehdet lisäsivät vihreyttä, eikä pitkästi ole tätä kirjoittaessa tuomen kukkien tuoksuvaan kukintaan, mikäli sitten vappuna alkanut kylmä kausi ei pahoin kevään kulkua hidasta. Vi elä silloin kun lunta oli maassa, aloittivat tikat rummutuksen ilmoittaen varaamansa pesimäreviirit, käpytikkoja enimmiltään. Pikkutikan hentoinen rummutus ilmaisi tämän kääpiötikan aikovan isompien reviireiden lomassa koettaa, kuinka pesiminen lopulta onnistuisi. "Aamuisin jäältä kuuluu lintujen epävireiset trumpetin toitotukset, kun ne avaavat uuden päivän koittaneeksi." Eräänä päivänä valkoselkätikka oli innostunut rummuttamaan pystyyn kuivuneessa keloutuneessa lepässä. Tuon kerran jälkeen sitä ei sitten enää alueelta löytynyt. Tähän aikaan on jo useana aiempanakin keväänä alueen rantaruovikossa pesinyt kurkipari saapunut järvellä olevalle jäälle, josta ne käyvät tutkimassa ruovikon lumi ja jäätilannetta. Aamuisin jäältä kuuluu lintujen epävireiset trumpetin toitotukset kun ne avaavat uuden päivän koittaneeksi. Maalis-huhtikuun vaihteessa lehtoon ilmestyivät ensimmäiset peipot, punarinnat ja rautiaiset muuttomatkaltaan, ja lehdossa alkaa vähitellen olla jo enemmän ääntä ja liikettä. Sepelkyyhkyjen kujerrus kuuluu eri puolilta lehtoa ja nyt ovat mustarastaiden lisäksi ääneen päässeet kymmenet punakylkirastaat ja lopulta vielä muutama laulurastas. Punakylkirastaista osa kuitenkin jatkoi matkaa, joten rastaiden määrä putosi lopulta tuntuvasti. Puolivälissä huhtikuuta tiaisista sini- ja talitiaiset aloittivat valmistelut tämän kevään pesimäkauteen. Laulua, takaa-ajoja sekä muutoinkin vilkastuvaa liikehdintää alkoi olla kolopuiden tuntumassa. Ensimmäinen sinitiainen kuljetti jo huhtikuun viimeisen viikonvaihteen aikaan pesäpönttöön jostain löytämiään metsäkauriin karvoja, pesän lämmikkeeksi, joten munien ilmestyminen pesään on tuosta hetkestä vain ajan kysymys. Vihervarpusilla on jo munien haudonta menossa, koska nyt koiras liikkuu yksikseen, naaraan hoitaessa haudonnan. Metsäkauriista puheenollen, lopputalvella vielä kauriiden jälkiä näkyi lehdon lumessa, mutta kevään edistyessä on kuin kaikki neljä alueella majaillutta kaurista olisivat poistuneet muualle. Kuluneen alkuvuoden kevättalven aikana ei edes niitä jokavuotisia ilveksen jälkiäkään ole alueella havaittu. Kettu, orava, minkki, näätä ja kärppä ovat sitä vastoin jälkiään lumelle jättäneet. Punarinnan laulu helisee lehdossa kaikkialla ja niitä on tänä keväänä varsin runsaasti edellisiin keväisiin verraten. Punakylkirastasparilla on pesä jo alullaan ja sen vuoksi ärhennetään ohikulkijalla aivan samaan tapaan kuin siellä olisi jo poikaset ruokittavina. Nyt myös kurjella on pesä ja siellä jotain salattavaa, koska lintu poistuu paikalta kuin huomaamatta havaittuaan jotain vaaran tuntua läheisyydessä. Jonkin ajan kuluttua se palaa taas takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja asettuu varoen pesään makaamaan. Muutamaa päivää ennen vappua kuuluu tuomen oksistosta tuttu sirinä ja muutama lyhyt vihellys sen päälle, sirittäjä on saapunut lämpöaallon houkuttelemana lehtoon tutulle reviirille. Rantapuuston aukiolla on muutamia tuulen kaatamia koivuja, niiden läheisessä näreikössä ja koivun juurakon tuntumassa laulaa peukaloinen kirkasta ja kuuluvaa säettään. Ei luulisi, että ”pieni mies” pystyy kehittämään noin voimakkaan laulunsäkeen. Vielä odotetaan paikalle pajulintua ja kirjosieppoa, eikä ilmeisesti aikaakaan kun ne lehdossa laulavat. Kirjosiepon näin jo vapun aaton aattona poistuessani lehdosta, kotimatkalla tien varren koivussa ruokailemassa, joten kohta se siellä on tiaisten kiusana koloja valtaamassa.