Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Vanhat kirjeet välittävät tunteet niin aitoina, että silmiä saa pyyhkiä

Viime vuodet ovat tuoneet eteen sukujuhlia, niin iloisia kuin surullisiakin. Useassa olen jo huomannut päätyväni varttuneiden pöytään, ja niinpä vasta nyt on oikeastaan tullut tutuksi muuan aika kaukaisen sukulaisen rouva. Kun häntä siten kohtasi puolison menetys, hän ilmoitti myös minulle asiasta kauniilla kirjeellä. Lähetin surunvalitteluni, mutta se tuntui vähältä. Kun yli 70-vuotiaiden eristäminen muista alkoi, aloin miettiä tuohon kirjeeseen vastaamista. Noloa kyllä, en löytänytkään kaapistani oikeaa kirjepaperia. En sitä paitsi edes muistanut, milloin viimeksi olisin kirjoittanut kenellekään henkilökohtaista paperikirjettä ja postittanut sitä. Päätin silti tarttua inspiraatioon ja piirrellä käsin rivejä valkoiselle tulostuspaperille. Pääsiäisen alla posti kantoi ystävällisen vastauskirjeen. Se oli kirjoitettu varmalla käsialalla erityiselle paperille. Nyt ajattelen, että alkanutta yhteydenpitoa ei saa katkaista. Aion ostaa kirjepaperia ja kirjoittaa tuolle helsinkiläisen senioritalon asukkaalle, vaikka hyvin tiedän, että hänellä on omaakin jälkikasvua häntä muistamaan. Ajattelen, että alkanutta yhteydenpitoa ei saa katkaista. Äitini ja anoppini ikäpolvelle postin kantamat kirjeet ja kortit olivat jotakin, mitä ei saanut hävittää. Anopin pesää tyhjentäessämme pääsimme näistä kirjallisista muistoista selville hänen elämänsä monista käänteistä ja ihmisistä. Sieltä löytyi omaakin menneisyyttämme: nuoren parin matkapostikortteja äidille ja anopille. Samanlainen säilyttäjä oli oma äitini. Olin pikkulapsiperheen työssä käyvä äiti, kun hän kuoli. Hänen niputtamansa runsaan kirje- ja korttipostin pakkasin pahvilaatikkoon, jonka päätin säilyttää ja käydä joskus läpi. Tiedän hänen tarkoittaneen, että saan joskus lukea sen aineiston. Menneenä talvena ja tänä keväänä tuohon laatikkoon kurkistamiseen on viimein ollut hyvää aikaa. Varoen olen käännellyt jo haurastuneita paperiarkkeja, piirustuksia ja kortteja. Käsinkirjoitetuilla riveillä kuuluvat äidinäidin, tädin, isäni, veljeni ja muiden äidin ja minunkin elämääni aikanaan vaikuttaneiden ihmisten äänet. Saan tietää arjesta maalla, missä synnyin. Hirvensalmella on kani saanut poikasia. Mikä ilo! On käyty töissä, koulussa ja vaivalloisesti asioilla kirkolla. On myös sairastettu ja ikävöity. Siellä on eletty vuodenaikojen ehdoilla. Vanhat kirjeet välittävät myös tunteet niin aitoina, että silmiä saa pyyhkiä.