Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Opettaja ja yhdistysaktiivi Risto Tiainen on poissa

MUISTOKIRJOITUS. Sääksmäen maatalousoppilaitoksen oppilaille jäi mieleen opettajan ohje: moottoriöljyä mieluummin alarajan yläpuolella kuin ylärajan alapuolella – eli öljyä pitää olla, mutta ei liikaa. Vuodesta 1971 Risto Tiainen (1943–2020) toimi parikymmentä vuotta teknisten aineiden opettajana, joten useilla maatiloilla noudatetaan yhä tätä ohjetta. Opettajana Risto Tiaisen muistetaan olleen varsin rento, äärimmäisen rauhallinen ja kuitenkin jämpti sekä tarkka. Hänen opettajantyönsä Tarttilassa loppui oppilaitoksen lakkautuksen myötä, mutta jatkui Kokemäellä eläkeikään asti. Opetusalaan liittyen häneltä ilmestyi kaksi oppikirjaa. Tekniikka oli hänessä sisään istutettuna viimeisiin kotonaolohetkiin asti. Kymmenvuotiaana Risto aloitti palkkatyön turvesuolla sisarustensa kanssa. Turvepalojen kääntely oli raskasta, mutta se antoi elämää varten eväitä. Ansionsa lapset veivät äidille, mutta Risto sai säästettyä itselleen polkupyörän, sen ainoan oikean, joka on edelleen kulkukelpoisena varastossa. Karjalasta tulleina Tiaisen perheen oli aloitettava tyhjästä. Evakkomatkaan ei paljon tavaroita mukaan voitu ottaa. Isän hankkimaa kylmää tilaa Kihniössä rakennettiin asuinkelpoiseksi. Sopeutuminen paikallisten joukkoon alkoi perheen urheiluharrastuksesta. Veljekset saivat mukaansa paikkakunnankin pojat. Lapset hyväksyttiin kouluyhteisöön ja opinnot etenivät hyvin, kansanopiston jälkeen Kihniön kotiteollisuuskoulun metallipuolelle. Opinnot jatkuivat Lahden kotiteollisuusopistossa ja insinööritutkinnon Risto suoritti työn ohella. Vakituinen työpaikka löytyi Sääksmäeltä. Sieltä Päivölänmäeltä opettajanhuoneesta lähti myös kahden opettajan Kaisan ja Riston yhteiselo. Kaksosten syntymän jälkeen uutterat vanhemmat rakensivat talon Metsäpirtin palstalle. Kun lapset lähtivät omilleen, tuli vuoroon kesämökki Pälkäneellä, jossa tarvittiin myös ahkeria käsiä. On vaikea ajatella, että pariskunnalla olisi ollut luppoaikaa. Silti kiinnostus kulttuuriin ja paikalliseen yhdistystoimintaan kulki mukana. Sääksmäellä tiedetään Risto vaatimattomana mutta lupauksensa täyttävänä yhdistysaktiivina. Sääksmäki-seura ry:n johtokunnan jäsenenä hän toimi 18 vuotta. Sen jälkeen hänet valittiin puheenjohtajaksi. Ne neljä vuotta olivat työntäyteisiä. Kauppilanmäen museoalueen rakennukset saivat uudet pärekatot seuran talkootyönä. Suuri urakka onnistui. Talkoisiin ilmaantui työtä pelkäämättömiä tekijöitä. Puheenjohtajan panos hankkeessa oli haapojen kaatajasta pärehöylääjäksi. Kun vauhtia oli, työ jatkui seuran oman kotiseutumuseon katolla. Talkootunteja laskematta ja omia tekemisiään esiin tuomatta Risto toteutti kaikki lupaamansa tehtävät. Nuorena urheillut perheenisä innostui urheiluseura Sääksmäen Suunta ry:n toiminnasta. Samoihin aikoihin Sääksmäen Nuotiopoikien lippukuntaa viritettiin uuteen nousuun. Partion vetäjiksi etsittiin sopivia henkilöitä, niinpä Tiaisen lapset Mari ja Mikko ilmoittivat isänsä. Hänen tarmollaan rakennettiin useita kanootteja sekä kilpailtiin ja leireiltiin. Kun mies tunnetaan vastuulliseksi ja aikaansaavaksi, maine kiirii, vaikka henkilönä on vaatimaton ja hiljainenkin. Tulee mieleen mies, joka ei osannut sanoa ”ei”. Risto oli paikallaan myös kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston sekä Saarioisjärven suojeluyhdistys ry:n jäsenenä. Eikä tässä vielä kaikki. Saarioispuolen kyläyhdistys ry:n vuosikokouksessa 2004 ei ollut tehtävään halukkaita. Risto Tiainen ilmoitti olevansa valmis siihenkin toimeen. Hän johti yhdistystä kaksi kautta ja nosti alueen itsetuntoa vuosittaisia, näyttäviä tapahtumia järjestäen, sai luontopolun suunnittelun ja toteutuksenkin alkuun, kyläsuunnitelma valmistui, samoin Saarioispuolen Omat jutut -kirja. Monien kehotuksesta puheenjohtaja ilmoitti Saarioispuolen Pirkan Kylien Vuoden kylä -kisaan. Kolmas sija myönnettiin kyläyhteisön uutterasta työstä. Taitojaan piilossa pitävästä miehestä kuoriutui myös oiva näyttelijä. Hän oli mukana näytelmissä Sääksen Kansa kirkossa, Ajan Jumalan vanki Visavuoressa sekä Sääksmäki-seuran iltamissa. Aina valmis, kuten partiossa sanotaan. Sitä hän oli, nöyrä kotiseutuunsa kiintynyt uurastaja. Tiaisen Risto on poissa, mutta muistamme hänet lämmöllä. Muistokirjoituksen on koonnut oppilaiden, yhdistystovereiden, kyläläisten ja omaisten muisteluista Sointu Simola