Ladataan
Uutiset Koronavirus Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Poikkeusolot tuovat esiin ihmisen raadollisuuden – jokainen ajattelee ensisijaisesti itseään

Alkoi kesäaika. Ei enää samanlainen kuin ennen. Kesätapahtumat peruuntuvat eikä loppuvuodestakaan ole tietoa. Eipä ainakaan tarvitse käydä katsomassa huonoja kesäteatteriesityksiä. Poikkeustila muutti ja muuttaa arkipäivän asiat. Kaiken joutuu miettimään ja suunnittelemaan uudelleen. Vaikka aurinko nousee aamulla, se nousee erilaiseen maailmaan. Muutoksiin ei ole helppo sopeutua. Dystopia ei ole kaukana, se on jo nyt. Ihmiselämään ovat tulleet rajoitukset, jotka tosin ovat enemmänkin suosituksia. Siksi niitä ei aina viitsitä noudattaa. Kaupassa yskäisevää katsotaan kuin murhamiestä. Eikä nenäänsä niistävä kassahenkilökään herätä kovin myönteisiä ajatuksia. Kaupoissa ovat vallalla kirjaimellisesti hullut päivät. Se ei enää ole Stokkan yksinoikeus. Valtiovallan määräykset kiristyvät päivä päivältä. Liikkumisrajoitukset laajenevat ja maa on epävarmuuden tilassa. Taannoin huoltoasemalla kuulin tosiäijien lietsovan yhteishenkeä. Kaikki olivat kuorossa samaa mieltä, että pysyköön helsinkiläiset kehä kolmen sisäpuolella. Tosiasia on, että kymmenet tuhannet ihmiset ovat jo siirtyneet Uudeltamaalta kesähuviloilleen. Eivät he pysty eristyksissä kuitenkaan olemaan. Pakko käydä kaupassa ja mahdollisesti tuoda sinne mukanaan pieni, ilkeä virus. Eristäytymisestä oli kyse jo aikanaan Decameronessa. Nyt voi lukea sen uusin silmin. Tosin nykyisin ei enää kerrota tarinoita ajankuluksi. Eipä mustaa surmaakaan ole paitsi ehkä salaisissa laboratorioissa. Parin viikon ajan ovat tiedotusvälineet olleet täynnä virusuutisointia. Ei enää sanaakaan ilmastonmuutoksesta, joka sentään on vakavampi asia kuin korona. Näin moni tärkeä asia haudataan infoähkyn alle. Ihmiselämää tärkeämpää tuntuu olevan talouselämän kriisi ja pörssin muutokset. Sellaista on demokraattinen kapitalismi, jonka lonkeroihin nyt kosketaan. Poikkeusolot tuovat esiin ihmisen raadollisuuden. Jokainen ajattelee ensisijaisesti itseään. Mennään minä-muoto edellä ja solidaarisuuden sijaan nousee itsekkyys. Sehän nähdään selkeästi jo ajattelutavassa: Ei se minuun tartu. Ehkä ei, mutta moni muu saattaa olla vaaravyöhykkeellä. Kirjoittaja on akaalainen freelance-toimittaja