Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

”Se on aikapommi”, sanoo luonnonsuojelija Kari Järventausta kiistellystä alueesta järven rannalla

Jo pienenä poikana Kari Järventaustan mielipuuhaa oli metsän tutkiminen. Perhe asui Tampereen laitakaupungilla, ja ympärillä riitti luontoa, jota ihmetellä. Kari kiipesi puihin, tutki linnunpesiä ja vaikuttui eri hyönteislajien määrästä. Kun pari vuotta vanhempi kaveri keräili perhosia, Kari auttoi. Koulumatkalla saattoi vierähtää tovi, kun pieni koululainen koukkasi metsän kautta. Opettaja lähetti kotiin lapun, jossa kummasteli pojan kuraisia vaatteita. – Äiti mietti, että kyllä minä sen ihan puhtaissa vaatteissa lähetin. Olin möyrinyt jossain ojien pohjalla, Järventausta muistelee ja nauraa. Vaikka venyneet retket saivat vanhemmat huolestumaan, nämä ymmärsivät poikansa kiinnostuksen. Alle 10-vuotias Kari sai joululahjaksi retkeilijän lintuoppaan. Toisena jouluna paketista löytyi kasvikirja, kolmantena hyönteiskirja. Kavereiden kanssa metsässä leikittiin piiloleikkejä ja rakennettiin havumajoja. Usein Kari kuitenkin puuhaili metsässä yksikseen. Ujolle ja aralle lapselle metsä oli paikka, jossa sai olla rauhassa. Kipinä suojeluun syttyy Kaikista luontoharrastajista ei tule luonnonsuojelijoita. Parikymppisenä Järventausta asui Turussa ja työskenteli Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuohon aikaan, 1970- ja -80-lukujen vaihteessa, kaupungissa keskusteltiin kiivaasti historiallisten rakennuksen kohtalosta. – Siellä oli purkuvimma. Esimerkiksi hotelli Hamburger Börsin ympärillä kuohui. Järventausta seurasi rakennuksen säilyttämistä vaativaa mielenosoitusta sivusta. Silloin syttyi kipinä vaikuttamiseen. Järventausta liittyi paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tiedon kerääjä Luonnonsuojelutyössä Järventausta kokee omaksi roolikseen ennen kaikkea tutkijan ja tiedon kerääjän työn. Hän on muun muassa kartoittanut Vanajaveden sekä Pyhäjärven–Kuloveden uhanalaiset kynäjalavat. Vuosien varrella on valmistunut myös perhostutkimuksia. Leipänsä Järventausta ansaitsi Valkeakosken kaupunginpuutarhurina lähes 33 vuoden ajan. Työelämän päättötyökseen hän nimittää selvitystä Valkeakosken arvokkaista luontokohteista. Työ valmistui vuosi sitten, juuri ennen kuin Järventausta jäi eläkkeelle. Aina luonnonsuojelijan ja kaupunginpuutarhurin roolit eivät sopineet mutkattomasti yhteen. – Tuntui, että istuin kahdella jakkaralla. Jättäydyin sen vuoksi aktiivisesta luonnonsuojelutoiminnasta joksikin aikaa. 2010-luvun alussa kaupunginpuutarhurin työnkuvasta poistettiin ympäristönsuojeluun liittyvät tehtävät. Sen jälkeen Järventausta aktivoitui jälleen luonnonsuojeluyhdistyksessä. Nyt eläkkeellä ollessaan hän voi omistaa kaiken aikansa luonnolle ja sen suojelemiselle. Jääviysongelmia ei enää ole. Aikapommi tikittää Vaikka Järventausta useimmiten jättää barrikadeille lähtemisen muille, tammikuussa hän osallistui mielenosoitukseen Kaapelinkulman kultakaivosta vastaan. Hän ei pidä kaivosta Valkeakosken luonnonsuojelijoiden suurimpana murheena, mutta ei kaivos hyväkään asia ole. – Siihen liittyy kysymysmerkkejä. Jos esimerkiksi kaivoksen syvyyden vuoksi pohjavedet laskevat, viereinen luonnonsuojelualue voi kuolla pystyyn. Kaivos toimii rajallisen ajan, ja jälkeen jää avolouhos. Se ei ole kaunistus, mutta lienee siedettävyyden rajoissa. Näin Järventausta arvelee. Pahempana ongelmana hän pitää Mahlianmaan teollisuusjätekeskusta, jota Fortum aikoo laajentaa. – Se on aikapommi, jossa on Säterin tehtaan jäljiltä rajuja myrkkyjä. Pelkään pahoin, että alueelta valuu päästöjä vieressä olevaan Vanajaveteen. Tutkimukset jatkuvat Kun valtakunnallisista kysymyksistä puhutaan, Järventaustaa huolestuttaa eniten metsien hakkuut. Viime aikoina hakkuut ovat nousseet puheenaiheeksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Metsiä tarvitaan hiilinieluiksi imemään hiilidioksidia itseensä. Järventausta huomauttaa, että metsillä on muutakin virkaa. – Metsien monimuotoisuus on jäänyt tässä keskustelussa unohduksiin. Tehohakkuiden vuoksi metsälajien kirjo kapenee, ja sillä on arvaamattomat seuraukset. Kun yksi laji katoaa, voi sen myötä hävitä moni muukin. Esimerkiksi Järventausta mainitsee hömötiaisen, joka vielä 30 vuotta sitten ei ollut lainkaan harvinainen näky. Nyt laji on erittäin uhanalainen. Sama koskee kymmeniä muitakin lintulajeja. Järventaustan mielestä luontoa kyllä saa – ja pitääkin – hyödyntää, mutta kyse on siitä, kuinka tehokkaasti se kannattaa tehdä. – Metsien hyödyntäminen on mennyt liian pitkälle. Hakkuita ei pitäisi ainakaan lisätä, vaan päin vastoi vähentää. Valkeakoskella on onneksi monia suojeltuja lehtoja, joissa Järventausta mieluusti kuljeskelee. Vainoniemen ja Sydänniemet lehdot kuuluvat suosikkeihin. Edelleen hän kulkee luonnossa mieluiten itsekseen, luontoa tutkien. Syntyi Pirkkalassa vuonna 1954. Muutti Valkeakoskelle vuonna 1985. Asuu nykyisin Ulvajanniemessä järven rannalla. Teki lähes 33 vuoden työuran Valkeakosken kaupunginpuutarhurina. Ollut pitkään aktiivinen Suomen luonnonsuojelujuliitossa (SLL). Nykyisin SLL:n Valkeakosken yhdistyksen sihteeri, SLL:n Pirkanmaan piirin hallituksen jäsen ja SLL:n hallituksen jäsen. SLL palkitsi Järventaustan hiljattain kultaisella ansiomerkillä, joka myönnetään pitkästä ja ansiokkaasta luonnonsuojelutyöstä. Tunnetaan Valkeakoskella myös toiminnastaan Valkeakoski-Seurassa ja kunnallispolitiikassa. Harrastaa luonnossa liikkumisen lisäksi muun muassa lukemista. Kiinnostunut etenkin Suomen lähihistoriasta.